Johdanto
Tänään puhumme tulevaisuudesta.
Aihe "tulevaisuus" on puhujille hyvin houkutteleva, koska voi kuvitella värikkäästi, mitä on tulossa, voi spekuloida, pyöritellä, ja jos tekee sen hyvin, myös yleisö on hyvin vaikuttunut ja ehkä jopa taputtaa.
Puhuja joutuu kuitenkin vain hyvin harvoin vaaraan, että hänen sanomisiaan joudutaan mittaamaan tulevaa todellisuutta vasten. Kun tulevaisuus koittaa, kaikki ovat jo unohtaneet, mitä sanottiin.
Vältän tänään ennustuksia, erityisesti tulevaisuutta koskevia ennustuksia.
Olemme kuitenkin valinneet tämän jumalanpalveluksen teemaksi "Kirkko tulevaisuudessa, kirkon tulevaisuus".
Jotkut ihmettelevät, mitä kirkkoihin tulee. Kirkosta eroamisia on ainakin suurissa kirkoissa edelleen paljon, ja niitä ruokkivat osittain selvittämättömät skandaalit ja peitellyt rikokset - esimerkiksi yksittäisten pappien tekemät lasten hyväksikäytöt.
Tämän aiheen kohdalla tajuaa melko nopeasti, että tulevaisuudesta voi puhua huonosti vain, jos menneisyys suljetaan pois eikä sitä kohdata.
On olemassa tämä ikävä sana "Nestbeschmutzer", joka on itse asiassa väärin. "Pesän likaaja" ei ole se, joka likaa pesän pahoilla teoillaan, vaan se, joka osoittaa lian. Se on siis itse asiassa väärä, paha sana.
Oikeudenmukaisuuden vuoksi on kuitenkin tehtävä selväksi, että on olemassa erilaisia kirkkoja ja seurakuntia, joilla on erilaiset perinteet ja myös erilainen menneisyys. Ja jokaisen kirkon ja myös jokaisen yksittäisen seurakunnan on tietysti kohdattava oma menneisyytensä ja, jos kaapissa on luurankoja, tunnustettava ne ja selvittävä niistä.
Aika monet ihmiset maassamme kuitenkin torjuvat kirkon kauttaaltaan ja pitävät myönteisenä sitä, että suurten kirkkojen jäsenmäärä yleisesti ottaen pienenee.
Kysymys merkityksestä
Katoaako kristillinen kirkko siis tulevaisuudessa?
En usko, mutta se olisi tulevaisuutta koskeva ennuste, ja sitä halusin tänään välttää.
Mielestäni kirkolla on tulevaisuus, jos sillä on myös merkitys tulevaisuudessa.
Olette ehkä kuulleet Wittenbergin kaupunkikirkosta, jossa on roikkunut 700 vuoden ajan hyvin loukkaava, antisemitistinen haukkumasana. Siellä käytiin keskustelua siitä, mitä sille pitäisi tehdä, ja tuomioistuin päätti, että tämä antisemitistinen kuva voi jäädä pystyyn ja että sen vieressä olevassa taulussa selitetään sen taustaa.
Kysyn itseltäni, mitä varten tämä kirkkorakennus on? Jos se on eräänlainen museo, kiinnostava paikka, silloin olisi järkevää jättää tämä häpeällinen kuva pystyyn selitysten kera, koska mielestäni ihmisen on kohdattava historiansa.
Jos kirkkorakennuksen tarkoituksena on palvella kirkkoa hyvän uutisen julistamisen välineenä, silloin kuva pitäisi itse asiassa ottaa pois. Silloin se kuuluu museoon, jossa menneisyys dokumentoidaan ja arvioidaan uudelleen.
Mikä on kirkkorakennuksen tarkoitus? Mikä on kirkon tarkoitus?
Aloita
Miten kaikki ylipäätään alkoi? Raamatussa, Apostolien teot 2:ssa, sen kuvataan alkaneen Jerusalemista. Siellä tapahtui helluntain ihme. Jeesuksen mukana kulkeneet saivat yhtäkkiä puhua muilla kielillä. Se ei vain kuulosta nykypäivän ihmisistä oudolta, jo silloin aika monet ajattelivat, että apostolien on täytynyt olla humalassa.
Apostoli Pietari piti sitten puheen Jeesuksesta Kristuksesta, ja kuulijat vaikuttuivat todella ja kysyivät sitten, mitä heidän pitäisi nyt tehdä.
Tähän Pietari vastasi (Ap. t. 2:38,39; NEÜ):
Se alkaa yhdestä henkilökohtaisesti: "Muuta asennettasi", voit kääntää sen myös "Käänny ympäri". Ja sitten siinä puhutaan syntien anteeksiannosta, joka liittyy kasteen merkkiin, ja Pyhän Hengen lahjasta.
Ja lopuksi korostetaan, että Jumala kutsuu ihmisiä.
Seurakunta ei siis näytä toimivan vain siten, että joku ajattelee: "Haluan osallistua, joten liityn seurakuntaan".
Se alkaa asennemuutoksesta, eräänlaisesta katumuksesta, jossa tiedostetaan, että ihminen tarvitsee Jumalalta anteeksiantoa.
Olen varma, että jokainen meistä on ainutlaatuinen, arvokas ihminen, positiivinen uniikki, ja tarkoitan sitä, olen siitä todella vakuuttunut.
Mutta älkäämme huijatko itseämme: Usein tämä ei näy ajatuksissamme, sanoissamme ja teoissamme. Tekomme ja sanamme satuttavat muita aika ajoin, tahattomasti tai jopa tahallisesti, meillä on usein pahoja ajatuksia jne. Valitettavasti tämä on syvästi inhimillistä.
Ja kirkko koostuu ihmisistä, jotka ovat valmiita tiedostamaan virheensä ja syntinsä ja lähtemään muutoksen tielle. Ja Jumala lähtee mukaan, Jumala lupaa anteeksiantoa Jeesuksessa Kristuksessa ja saattamista ja voimaa.
Lisäksi Jumala jotenkin, aivan yksilöllisesti, kutsuu ihmisiä myös lähtemään tälle tielle.
Matkalla
Mikä tässä matkassa, jolle aika monet kristityt, minä mukaan lukien, ovat lähteneet, on niin erityistä? Sivuseikka on se, että alkuaikoina kristillistä uskoa kutsuttiin usein "matkaksi". Ihminen on matkalla Jumalan kanssa.
Kohtaat ongelmia, pienempiä ja suurempia, joskus pelkäät, riittävän usein tunnet itsesi hukkuneeksi, mutta et melkein koskaan menetä toivoa ja riittävän usein elämä on todella kaunista.
Mutta en ole yksin, silloin tajuan, että Jeesus kulkee kanssani. Voin vuodattaa sydämeni hänelle, löydän itse asiassa vastauksia Raamatusta. Ja kun on todella hyvä, kiitän Jumalaa siitä.
Se voi kuulostaa joidenkin korviin oudolta, mutta olen kokenut sen niin, ylä- ja alamäkineen yli 40 vuoden ajan.
Kyse ei ole itsensä optimoinnista, vaan avoimuudesta, kuuntelemisesta, myös virheiden tunnustamisesta ja anteeksi pyytämisestä Jumalalta ja ihmisiltä, ja tarvittaessa.
On kuitenkin ongelma, kun kristitty menettää alusta alkaen tämän asenteen, tämän tietoisuuden siitä, että Jumalan avulla on muututtava. Silloin kristitty, jos hän luulee olevansa todella hyvä, voi mutaantua itseriittoiseksi oksennukseksi. Mutta sellaisestakin asenteesta voi kääntyä takaisin.
Olemme matkalla pelon ja toivon välillä, mutta toivo Jeesukseen Kristukseen kantaa meidät läpi. Olemme aina oppimassa, meidän ei koskaan tarvitse olla täydellisiä ja aina ymmärrämme, että Jumala on kanssamme.
Kirkon tulevaisuus?
Entä miten tämä liittyy kirkon tulevaisuuteen?Uskon, että kirkolla on tulevaisuus vain, jos sen ihmiset eivät menetä tätä alkua, tätä Jumalan kanssa aloittamisen asennetta.
Jos kirkko on vain yhdistys, ehkä voittoa tavoittelematon yhdistys, joka tekee erilaisia asioita, ehkä myös hyviä asioita, niin uskon, että se katoaa jossain vaiheessa. Silloin kirkoista tulee museoita, ja ihmiset, jotka haluavat olla mukana, menevät järjestöihin, jotka toimivat juuri siinä tarkoituksessa, mitä he haluavat.
Mutta kun ihmiset lähtevät liikkeelle Jumalasta, tajuavat tarvitsevansa muutosta ja anteeksiantoa ja lähtevät polulle Jeesuksen kanssa, silloin kirkolla on tulevaisuus.
Ja tämä polku myös muuttaa ihmistä, ja tämä muutos voi tietysti johtaa pidemmälle menevään sitoutumiseen, jossa asioista tulee sinulle tärkeitä.
Seurakunnassamme mietitään tällä hetkellä paljon sitä, miltä kirkon tai seurakunnan pitäisi näyttää tulevaisuudessa. Mikä on nykyaikaista ja mikä ei, mikä jumalanpalvelustyyli on järkevää jne. Nämä kaikki ovat tärkeitä ajatuksia. Emmekä suinkaan ole ainoita. Monet kristilliset kirkot ja seurakunnat työskentelevät parhaillaan tällaisten kysymysten parissa.
Mutta jos perusta, alku, ei ole oikea, miksi sitten on kirkko? Jotenkin kirkon erityinen merkitys puuttuu ja mitä siitä sitten tulee?