VUCA: Tervetuloa (uuteen?) maailmaan.

Johdanto

Muutama viikko sitten tutustuin uuteen lyhenteeseen.

Se sai minut miettimään, mitä eroa on lyhenteellä ja lyhenteellä?

Tiedättekö te? Minun oli pakko katsoa asiaa. Akronyymi on uusi sana, joka muodostetaan lyhenteestä, kun taas lyhenne on kirjainluettelo. Esimerkiksi USA on lyhenne, mutta NASA on lyhenne, koska se lausutaan kuin uusi sana. Itse asiassa NASA tarkoittaa "National Aeronautics and Space Administration", mutta sitä ei lausuta "N", "A", "S", "A", vaan NASA.

Turha hauska fakta alussa, mutta ei se mitään.

Lyhenne, josta tänään puhumme, on nimeltään "VUCA".

Tunteeko kukaan sitä?

Minä en tiennyt sitä ennen kuin noin kaksi viikkoa sitten. Luulen, että kuulin sen ensimmäisen kerran podcastissa, joka käsitteli seurakunnan perustamista, mutta en ole varma.

"VUCA" tarkoittaa englanniksi "Volatility", "Uncertainty", "Complexity" ja "Ambiguity", ja se kuvaa tämän päivän suurta dynamiikkaa ja muutosnopeutta.

Volatiliteetti: Asioiden muutosnopeus ja -aste ovat suuria.
Epävarmuus: Tuleviin tapahtumiin ja kehitykseen liittyy paljon epävarmuutta.
Monimutkaisuus: Maailmasta on tullut yhä monimutkaisempi ja verkottuneempi.
Epäselvyys: Tieto voi olla monitulkintaista, ja usein on olemassa erilaisia tulkintoja ja näkökulmia.

Nämä väittämät kuvaavat mielestäni varsin hyvin nykypäivän maailmaa, ja niissä piilee myös haasteet meille kristittyinä ja seurakunnallemme ja tietenkin uudelle johdolle.

Uuteen maahan...

Uskon kuitenkin, että voimme löytää esimerkin VUCA:sta myös Raamatusta, ainakin osittain. Luin 1. Mooseksen kirjasta 12:1-5; NL

1 Silloin Herra käski Abramia: "Jätä kotimaasi, sukulaisesi ja isäsi suku ja lähde siihen maahan, jonka minä sinulle näytän. 2 Sinusta tulee suuri kansa. Minä siunaan sinua, ja sinut tunnetaan kaikkialla maailmassa. Minä teen sinusta siunauksen muille. 3 Joka sinua siunaa, sitä minäkin siunaan. Joka sinua kiroaa, sen minä myös kiroan. Kaikki maan kansat tulevat siunatuiksi sinun kauttasi." 4 Abram lähti liikkeelle, kuten Herra oli häntä käskenyt. Ja Loot lähti hänen mukaansa. Abram oli 75-vuotias lähtiessään Haranista. 5 Matkalle Kanaaniin hän otti mukaansa vaimonsa Sarain, veljenpoikansa Lootin ja kaiken, mitä he omistivat, sekä karjan ja mies- ja naispuoliset orjat, jotka he olivat hankkineet Haranissa. Niin he lopulta saapuivat Kanaaniin.

Tämä tapahtui hieman yli 4000 vuotta sitten, ja orjuus oli valitettavasti vielä tuolloin yleistä. Abram oli myös aikansa lapsi, mutta ainakin hän kohteli orjiaan hyvin, vaikkei tämä mitenkään oikeuta orjuutta.

Mutta nämä ajat ovat nykyään pitkälti ohi, erityisesti kristittyjen sitoutumisen ansiosta, ja tämänpäiväisen saarnan kannalta aihe on epäolennainen.

Se alkaa Abramin epävarmuudella. Hän on luultavasti ollut fiksumpi kuin nykypäivän keskimääräinen 75-vuotias, sillä Raamatun mukaan ihmiset vanhenivat silloin keskimäärin vielä enemmän kuin nykyään, mutta se on silti melkoinen talollinen jättää kaikki taakseen tuossa iässä.

"Jätä kotisi, sukulaisesi ja laajempi perheesi ja mene ensin. Minä näytän teille silloin tien."

Sen epävarmemmaksi ei voi mennä.

Loppujen lopuksi emme useinkaan tiedä, mihin kaikki johtaa. Mitä tulevaisuus tuo tullessaan? Mitä teknologian nopea kehitys tuo tullessaan? Mitä ilmastonmuutos aiheuttaa? Miten yhteiskunnalliset muutokset vaikuttavat meihin seurakuntana?

Noin 20 vuotta sitten olin teologian peruskurssilla metodistien kanssa, ja metodistit arvostavat liturgiaa ja perinnettä paljon enemmän kuin me. Eräs heistä sanoi, että muualta tulleet ihmiset pitivät hienona sitä, että menettelytavat ja symbolit olivat samat kaikissa metodistiseurakunnissa. Siellä löytää heti perille.

Näin on myös muissa seurakunnissa: Tärkeintä on, että kaikki pysyy ennallaan, niin kauniin tuttuna. Samat laulut kuin sata vuotta sitten jne. Tällaisissa seurakunnissa pidetään modernina sellaista laulua kuin "Kiitos tästä hyvästä aamusta", joka on nyt yli 60 vuotta vanha.

Mutta toimiiko se myös VUCA-maailmassa?

Jumalan kanssa

Abram oli matkalla tuntemattomaan (1. Moos. 12:6-9; NL):

6 He kulkivat Kanaanin halki ja tulivat Sikemin lähellä olevaan tammimetsään. Siihen aikaan alueella asui kanaanilaisia. 7 Silloin Herra ilmestyi Abramille ja sanoi: "Minä annan tämän maan sinun jälkeläisellesi!". Niin Abram rakensi sinne alttarin Herralle, joka oli ilmestynyt hänelle. 8 Sitten Abram meni Betelin itäpuolella oleville vuorille ja pystytti telttansa lännessä sijaitsevan Betelin ja idässä sijaitsevan Ain väliin. Sinne hän rakensi alttarin ja kumarsi Herraa. 9 Sitten hän jatkoi matkaansa etelään useassa vaiheessa.

Mielenkiintoista on, että heprean sana "palvoa" voi tarkoittaa myös "kutsua", joten toinen käännös (NEÜ) kirjoittaa tässä:

Sielläkin hän rakensi Herralle alttarin ja teki näin Herran nimen tunnetuksi.

Hän ei tiedä missä tai miksi, mutta hän pitää kiinni Jumalasta ja jopa todistaa hänestä kanaanilaisten edessä.

Nälänhätä

Mitä tapahtuu seuraavaksi? (1. Moos. 12:10; NL)

Siihen aikaan maassa puhkesi nälänhätä. Ja Abram lähti asumaan Egyptiin, koska nälänhätä oli suuri.

Se on kuva ailahtelevaisuudesta. Okei, tekstistä ei voi päätellä, kuinka nopeasti tämä tapahtui, mutta tilanne paheni niin paljon, että hän hajotti teltat ja muutti koko perheensä kanssa Egyptiin. Sitä, oliko se oikea päätös, on mahdotonta arvioida tänään. Nälänhädän laajuus oli luultavasti hänen hallitsematta, hän ei ilmeisesti enää kyennyt selviytymään tilanteesta paikan päällä, ja niinpä hän muutti pois, rikkaaseen Egyptiin, jossa on aina ruokaa.

Mutta niinhän se on meidänkin kohdallamme. Mikä on tämän kaiken laajuus? Riittääkö raha tulevaisuudessa? Kaikki tulee yhä kalliimmaksi. Ja sota! Tuleeko se jonain päivänä meidän luoksemme? Muutoksen mittakaava voi olla pelottava. Toiset pelkäävät maahanmuuttoa. Toiset taas haluaisivat kääntää kelloa takaisin 90-luvulle. Silloin kaikki oli yksinkertaisempaa, ainakin meidän muistissamme.

Kaiken lisäksi muutokset näyttävät tapahtuvan hurjaa vauhtia.

Vaaran torjuminen

Abram näkee vaaran ja tekee päätöksen:

11 Kun he lähestyivät Egyptin rajaa, Abram sanoi vaimolleen Saraille: "Sinä olet hyvin kaunis nainen. 12 Kun egyptiläiset näkevät sinut, he sanovat: 'Tämä on hänen vaimonsa'. Silloin sinä pysyt hengissä, mutta minut he tappavat. 13 Mikset teeskentelisi olevasi sisareni, jotta egyptiläiset kohtelisivat minua hyvin ja antaisivat minun elää, koska he välittävät sinusta?"

Henkilökohtaisesti tuo ei kuulosta minusta oikealta. Se on rehellisesti sanottuna myös hieman pelkurimaista, enkä usko, että hän ajatteli sitä loppuun asti.

Mutta hän ei ole koskaan ennen ollut tällaisessa tilanteessa ja tilanne on hyvin monimutkainen.

Hän tarvitsee ruokaa, kansalleen ja itselleen. Mutta hän on peloissaan. Egyptiläiset olivat ilmeisesti tilanteessa, jossa he saattoivat tehdä mitä halusivat. Oliko hänen pelkonsa perusteltua vai oliko se vain ennakkoluuloa egyptiläisiä kohtaan, emme tiedä. Raamatun mukaan Abram ei ollut koskaan aiemmin käynyt Egyptissä, ja nyt hän joutuu tekemisiin hänelle vieraan kulttuurin kanssa, ja miten hänen pitäisi käyttäytyä?

Kun asiat muuttuvat monimutkaisiksi, ennakkoluulot auttavat tietenkin, koska ne johtavat yksinkertaisiin ratkaisuihin.

Näinhän meillä on usein. Kun asiat muuttuvat liian monimutkaisiksi, etsimme yksinkertaisia selityksiä.

Miten tästä eteenpäin?

14 Kun he saapuivat Egyptiin, Sarain kauneus oli kaupungin puheenaihe. 15 Myös faraon ministerit näkivät hänet ja ylistivät hänen kauneuttaan hänen edessään. 16 Hän antoi Abramille monia lahjoja hänen takiaan - lampaita, lehmiä, aaseja, kameleita, orjia ja orjatarta. 17 Mutta Herra rankaisi faraota ja koko hänen palatsiansa vakavalla sairaudella Sarain, Abramin vaimon, vuoksi.

Kyllä, yli neljätuhatta vuotta sitten tasa-arvo ei ollut kovin kaukana. Mutta hänen näkökulmastaan, joka on tietysti nykypäivän mittapuulla hieman häiriintynyt, farao käyttäytyi oikeudenmukaisesti. Hän antaa Abramille monia arvokkaita lahjoja hänen oletetulle sisarelleen.

Tilanne on nyt todella monimutkainen, mutta tästä järjettömästä päätöksestä huolimatta ylivoimaisessa tilanteessa Jumala puuttuu asiaan. Ja siinä Jumala on sama silloin kuin nytkin.

18 Farao kutsuu Abramin luokseen ja moittii häntä ankarasti: "Mitä sinä olet tehnyt minulle? Miksi et kertonut minulle, että hän on vaimosi? 19 Miksi sanoit, että hän on sisaresi, niin että otin hänet vaimokseni? Tässä on sinun vaimosi! Ota hänet ja häivy!" 20 Ja hän käski sotilaidensa viedä Abramin ja hänen vaimonsa ja kaiken heidän omaisuutensa pois maasta.

On mielenkiintoista, että missään ei sanota, että hänen piti palauttaa lahjat, ja seuraavassa luvussa kuvataan, että Abram oli hyvin rikas.

En ole myöskään varma, oliko Abramin alkuperäinen pelko perusteltu. Olisiko farao todella murhannut hänet, jos hän ei olisi valehdellut? Minusta tämä farao ei vaikuta siltä, mutta sitä ei tietenkään voi tietää.

Jumala ei hylännyt Abramia, vaikka hänen päätöksensä oli varmasti kyseenalainen.

Joh. 16:33; NL Jeesus Kristus sanoo:

33:33: "Minä olen kertonut teille kaiken tämän, jotta teillä olisi minussa rauha. Täällä maan päällä koette monia vaikeita asioita. Mutta rohkaistukaa, sillä minä olen voittanut maailman.

Muissa käännöksissä sanotaan "pelkäätkö", "ahdistetaanko sinua", "painostetaanko sinua" jne. Mutta Jeesus on voittanut maailman.

Ja kuten Abramin kohdalla, tämä ei päde vain silloin, kun teet kaiken oikein, vaan myös silloin, kun teet paineen alla epäoptimaalisia tai jopa vääriä päätöksiä. Jeesuksessa Kristuksessa meillä voi olla rauha.

Erottaminen

Seuraavassa luvussa Abramilla on luksusongelma. Hänellä ja hänen veljenpojallaan on niin paljon tuotantoeläimiä, etteivät he voi enää pysyä yhdessä. Molemmille heidän karjalleen ei yksinkertaisesti ollut tarpeeksi tilaa. Elberfelderin Raamattu kääntää tämän niin kauniisti (1. Moos. 13:6; ELB):

Sillä heidän karjansa oli suuri, eivätkä he voineet asua yhdessä.

Minäkin haluaisin joskus saada tuollaisen ongelman ;-)

Mutta tämä johtaa eroon veljenpojasta, joka ei todellakaan ollut niin suuri. Abram suhtautuu asiaan kuitenkin hyvin rauhallisesti, joten hän jättää päätöksen Lootille. Minusta se on oikein kunnollista.

Lootin päätöksentekoprosessi on mielenkiintoinen (1. Moos. 13:10-13; NL):

10 Loot katseli Jordanin laakson hedelmällistä tasankoa, joka ulottui kohti Zoaria. Sillä ennen kuin Herra tuhosi Sodoman ja Gomorran, koko alue oli hyvin kasteltu, kuten Herran puutarha tai Egypti. 11 Siksi Loot valitsi Jordanin laakson. He erosivat toisistaan, ja Loot lähti itään. 12 Kun Abram jäi Kanaanin maahan, Loot asettui Jordanin laakson kaupunkien alueelle ja muutti telttojensa kanssa Sodoman lähistölle asti. 13 Mutta Sodoman asukkaat olivat hyvin pahoja ja tekivät raskaasti syntiä Herran edessä.

Tässä meillä on hieman edellä mainittua epäselvyyttä tästä Lootin valitsemasta maasta. "Kuin Herran puutarha", siinäpä ominaisuus. Voidaan ymmärtää, miksi Loot valitsee tämän maan.

Hänellä on mahdollisuus valita, ja hänen on päätettävä paitsi itsensä myös koko perheensä puolesta. Ja "kuin Herran puutarha" on varmasti hyvin houkutteleva.

Toisaalta Sodoman asukkaat olivat hyvin pahoja ja tekivät raskaasti syntiä Jumalaa vastaan. Olisiko hänen pitänyt pitää etäisyyttä? Toisaalta hänen ei tarvitse asua kaupungissa, vaan hän voi edelleen asua teltoissa.

Tiedämme, että Loot muutti Sodomaan ja sai siellä talon. Tämä mainitaan hieman ohimennen 1. Mooseksen kirjan 14. luvussa, kun kuvataan alueen eri kuninkaiden välistä sotaa (1. Moos. 14:11,12; NL):

11 Sitten voittajat ryöstivät Sodoman ja Gomorran rikkaudet ja elintarvikevarastot ja lähtivät sitten kotimatkalle. 12 He vangitsivat myös Lootin - Abramin veljenpojan, joka asui Sodomassa - ja veivät kaiken hänen omaisuutensa.

Epäilen, että Loot muutti karjansa rahaksi ja hankki näin itselleen hyvän elämän ja hienon talon kaupungissa, sillä se on ainoa tapa, jolla voin selittää sen, että vieraat sotilaat kaappasivat kaiken hänen omaisuutensa.

Vieraat sotilaat tuskin olisivat vieneet kaikkea karjaa. Myönnän, että se on hieman yhdistelyä ja spekulointia, mutta minusta se vaikuttaa hyvin todennäköiseltä.

Se panee kyllä miettimään, missä määrin maan valinta, joka oli kuin Herran puutarha, on järkevää.

Tiedämme tietenkin, että sen jälkeen 1. Mooseksen kirjan 19. luvussa Sodoma tuhoutui. Loot pelastui vaimonsa ja tyttäriensä kanssa, vaikka Lootin vaimo ei selvinnyt pakomatkasta. Ja kaikki hänen omaisuutensa oli myös kadonnut, mikä muuten puhuu sen puolesta, että hänellä ei enää ollut valtavia karjalaumoja kaupungin ulkopuolella olevalla maalla.

Jälkikäteen Raamatun lukijana on helppo arvioida Lootin päätöstä Jordanin laaksoon Sodoman ja Gomorran kohdalla kielteisesti. Jälkikäteen on muuten aina helppo tuomita päätöksiä.

Hänellä oli paljon karjaa, suuri kotitalous ja maa oli kuin Herran puutarha. Se oli hänelle tärkeä tieto. Se, olivatko Sodoman ihmiset pahoja, ei ilmeisesti kiinnostanut häntä. Myöhemmin hän sitten luultavasti sai selville, että hän asuisi mieluummin kaupungissa, mikä tekee ensimmäisestä tiedosta merkityksettömän, ja toinen tieto, jota hän ei ilmeisesti aluksi ottanut vakavasti, teki hänen elämästään hyvin vaikeaa.

Minusta on myös vaikea syyttää Lotia mistään vääristä motiiveista. Joskus on taipumus liittää tällaisia vääriä motiiveja sellaiseen, jonka elämä on jollakin tavalla epäonnistunut. "Hänellä oli alusta alkaen täysin väärä ajattelutapa."

Mutta kun olet keskellä, sinun on tehtävä päätöksiä, ja ne voivat osoittautua jälkikäteen epäedullisiksi.

Polku

Joh. 14:2-6; NL Jeesus Kristus käyttää kuvaa tiestä:

2 Isäni huoneessa on monta asuinsijaa, ja minä menen edeltä valmistamaan teille paikkaa. Jos näin ei olisi, olisinko sanonut teille niin? 3 Sitten kun kaikki on valmista, minä tulen ja otan teidät mukaani, niin että olette aina minun luonani, siellä missä minä olen. 4 Sinä tiedät, minne olen menossa ja miten sinne pääsee." 5 "Ei, Herra, me emme tiedä", Tuomas sanoi. "Meillä ei ole aavistustakaan siitä, minne olet menossa; mistä me voisimme tietää tien?" 6 Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie, totuus ja elämä. Kukaan ei pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani.

Meidän on tiedettävä, minne olemme pohjimmiltaan menossa, tätä näkymää ikuisuuteen emme saa koskaan menettää.

Termillä "polku" on kreikankielessä samanlainen kaksoismerkitys kuin saksankielessäkin, nimittäin yhtäältä pyhä polku, jota pitkin kuljetaan ja kuljetaan, ja toisaalta polku kuvaannollisessa merkityksessä, jota pitkin kuljetaan esimerkiksi elämänsä kanssa.

Apostolien teoissa (esim. Ap. t. 9:2) kristillisestä uskosta puhutaan usein "tienä". Olemme Jeesuksen Kristuksen kautta ja hänen kanssaan oikealla, ikuisella tiellä hänen Isänsä kotiin. Ja olemme hänen kanssaan matkalla myös täällä maan päällä, epävarmojen, nopeasti muuttuvien ja monimutkaisten olosuhteiden maailmassa.

Ja tätä varten meillä on Raamattu, joka auttaa ja opastaa meitä (Psalmi 119, 105; NL):

Sinun sanasi on jalkaani valaiseva lamppu ja polulleni valkeus.

Yhteenveto

Yhteenveto:

Volatiliteetti: Hän ei nähnyt muuta keinoa kuin jättää taas kaikki taakseen. Myös me koemme kriisejä ja muutoksia sellaisessa mittakaavassa, joka usein hukuttaa meidät: Ilmastonmuutos, sota, inflaatio, teknologian nopea kehitys ja vielä enemmän
Epävarmuus: Abramin oli jätettävä tuttu maailmansa ja siirryttävä tuntemattomaan. Emme mekään tiedä, mitä on tulossa, mutta aivan kuten Abram palvoi ja huusi Jumalaa uusissa paikoissa, me voimme tehdä samoin.
Monimutkaisuus: Abram pelkäsi ja teki kyseenalaisen päätöksen monimutkaisessa tilanteessa hänelle vieraassa yhteiskunnassa. Jumala kuitenkin seisoi hänen rinnallaan ja pelasti hänet tilanteesta. Jumala on sama tänään kuin silloin, ja me voimme myös luottaa häneen, kun meidän on tehtävä päätöksiä.
Epäselvyys: Lootilla oli erilaisia tietoja ja näkökulmia Sodoman maasta, ja hän tulkitsi nämä tiedot väärin itselleen ja teki väärän päätöksen. Mutta sitä voidaan arvioida vasta jälkikäteen. Jumala pelasti hänet kuitenkin.
Olemme matkalla: Jeesuksen kanssa matkalla asuntoihin, joita Jumala valmistaa meille ja myös täällä maan päällä, vaikka emme aina näe, mihin olemme menossa tässä. Mutta Raamattu valaisimena seuraaville askeleillemme, se voi toimia.