Kosto(ajatuksia)

Anteeksianto koston aikakaudella? Miten käsittelemme koston ajatuksia?

Service, , , Kreuzkirche Leichlingen, lisää...

automaattisesti käännetty

Johdanto

Jos katsot nykyään uutisportaaleja, Lähi-idän sota vie paljon tilaa.

Olet varmasti kuullut siitä. Hamasin kannattajat ovat hyökänneet Israeliin ja ampuneet siviilejä ja myös siepanneet heitä.

Nämä ihmiset hyökkäsivät myös nuorisofestivaaleille ja murhasivat 260 20-40-vuotiasta ihmistä.

Se järkytti minua, ja se järkytti minua edelleen.

Nyt puhutaan kostosta. Israelin pääministeri on ilmoittanut Hamasin tukahduttamisesta. "Jokainen Hamasin jäsen on kuollut mies."

Ja nyt Israel on saartanut Gazan täysin, eikä sinne tuoda sähköä, vettä tai elintarvikkeita. En tiedä, millaista on Egyptin rajalla.

Gazan kaistalla asuu yli kaksi miljoonaa ihmistä, joista lähes puolet on alle 18-vuotiaita. Gazan kaista ei ole pinta-alaltaan edes puolet Hampurin pinta-alasta.

Vuonna 2005 Israel poistui Gazan kaistalta ja evakuoi kaikki siellä sijaitsevat siirtokunnat ja luovutti valvonnan palestiinalaisviranomaisille.

Vuonna 2006 Hamas voitti parlamenttivaalit palestiinalaisalueilla, ja edestakaisen taistelun jälkeen käytiin sisällissota, jossa Hamas ajoi Fatahin pois Gazan kaistalta. Siitä lähtien Hamas on hallinnut Gazan aluetta ja Fatah Länsirannan itsehallintoalueita.

Gazasta käsin käytiin aina taisteluita ja hyökkäyksiä ja Israelin vastahyökkäyksiä.

Hamas on hyvin usein käyttänyt siviilejä väärin suojakilpinä, mikä on varmasti johtanut siviiliuhreihin Israelin vastahyökkäyksissä. Lisäksi monia Gazan kaistalle tuotuja raaka-aineita ja resursseja on käytetty myös rakettien valmistukseen ja tunnelien rakentamiseen. Wikipedian mukaan vuodesta 2012 lähtien tunneleiden rakentamiseen on käytetty yli 60 000 tonnia betonia, joka on tarkoitettu siviilirakennuksiin.

Gazan kaistalla ei muuten ole järjestetty vaaleja vuoden 2006 jälkeen.

Tuossa oli jonkin verran tietoa sikäläisestä tilanteesta, mutta luultavasti tiesit jo suurimman osan siitä.

Miten suhtaudutte siihen? Minun on myönnettävä, että tunnen todella aggressiota, kun kuulen tämän. Omasta mielestäni Israel on selvästi oikeassa. Ymmärrän myös eri israelilaispoliitikkojen ilmaisemat kostoajatukset. Mutta sillä ei ole mitään väliä, mitä minä ajattelen tilanteesta. Olen kaukana, enkä voi vaikuttaa tilanteeseen siellä.

Eikä sen pitäisi olla tämänpäiväisen keskustelun aiheena, mikä israelilaisten toiminta on oikea. Meillä ei ole siihen mitään vaikutusvaltaa, ja meidän, jotka olemme kaukana, ei pitäisi ottaa itsellemme oikeutta.

Katsokaamme mieluummin omaa pientä maailmaamme, jossa liikumme ja jossa meillä on vaikutusvaltaa.

Miten me itse suhtaudumme tällaisiin kostoajatuksiin?

Kosto ajatuksia Raamatussa

Raamatusta löytyy ajatuksia kostosta. On olemassa luettelo niin sanotuista kostopsalmeista (psalmit 35; 52; 55; 58; 59; 79; 109; 137). Osa niistä kohdistuu muihin ihmisiin, jotka ovat tehneet psalmistille pahaa, esim. psalmi 35:8; NL

Siksi heidän tuhonsa tulee aivan yllättäen! He jäävät ansaan, jonka he ovat asettaneet minulle, ja menehtyvät siihen!

Joissakin näistä psalmeista pyydetään myös suojelusta viholliselta, toisissa vain toivotaan niin sanotusti vitsausta, esim. psalmissa 55:16; NL:

Kuolema lyö viholliseni valmistautumattomina, elävinä he joutuvat kuolleiden valtakuntaan, sillä pahuus asuu heidän sydämissään.

Joskus on myös ajatuksia kostosta yleisesti pahoja ihmisiä kohtaan (Ps. 58:4-9; NL):

4 Nämä jumalattomat ovat syntyneitä syntisiä, he ovat syntymästään asti valehdelleet ja kulkeneet omia teitään. 5 He ovat myrkyllisiä kuin käärmeet. He ovat kuin kuuro kyykäärme, joka sulkee korvansa, 6 niin etteivät he kuule käärmeenlumoajan huiluja, vaikka taikuri kuinka taitavasti soittaisi. 7 Jumala, Herra, lyökää niiden hampaat ja murskaa nuorten leijonien leuat! 8 Anna niiden kadota kuin vesi, joka tihkuu maahan. Kun he käyttävät aseitaan, ne ovat hyödyttömiä. 9 Kuin etanat helteessä he kuivuvat, kuin keskenmeno he eivät näe aurinkoa. 10 Jumala karkottaa heidät ja ajaa heidät pois nopeammin kuin kattila kuumenee avotulella.

Silloin tällöin katastrofi liitetään myös omiin virheisiin, esim. psalmissa 79:6-8; Alankomaissa.

6 Pura vihasi kansoihin, jotka kieltäytyvät tunnustamasta sinua, ja valtakuntiin, jotka eivät kutsu sinun nimeäsi. 7 Sillä he ovat hävittäneet sinun kansasi Israelin ja hävittäneet maan. 8 Älä laske meidän isiemme vääryyttä meidän päällemme, vaan armahda meitä pian uudelleen, sillä me olemme hyvin heikkoja.

Tässä tapauksessa kostonhimo liittyy oman synnin tunnustamiseen ja anteeksipyyntöön. Vanhassa testamentissa Israelin onnettomuutta ei harvoin perusteltu kääntymisellä pois Jumalasta. Mutta en koskaan sallisi itselleni sellaista tuomiota tänä päivänä. Yleisesti ottaen en voi syyttää ulkoista onnettomuutta kansan huonosta käytöksestä, olipa kyseessä sitten Israelin kaltainen ratsiat tai Afganistanin kaltainen luonnonkatastrofi. Kun kerran olemme taivaassa Jumalan kanssa, niin ehkä jälkikäteen ymmärrämme joitakin asioita tai tunnistamme, miten kaikki liittyi toisiinsa.

On myös kaksi kostopsalmia, joissa psalmista toivoo pahaa myös pahantekijän lapsille. Pahin on psalmissa 137:7-9; NL:

7 Herra, muista, mitä edomilaiset tekivät sinä päivänä, jona Babylonian sotajoukot valloittivat Jerusalemin. He huusivat: "Tuhotkaa se! Tuhotkaa se maan tasalle!" 8 Babylon, sinäkin tuhoutuisit. Hyvin on se, joka kostaa sinulle sen, mitä olet tehnyt meille. 9 Hyvin on hän, joka murskaa pienet lapsesi kiviin!

Vavahdun, kun luen tuollaista. Valitettavasti ei ollut harvinaista, että lapsia murhattiin tällaisissa sodissa, ja myös silloinen Israel kärsi tällaisesta ajoittain. Ja kostoksi halutaan, että toinen kokee saman tai jopa vähän enemmän.

Vanhan testamentin "silmä silmästä, hammas hampaasta" on jo henkilökohtaisen koston rajoittamista, jotta ei ylitetä sitä, mitä on kärsitty, ja siten käynnistetä lisääntyvän koston kierrettä.

Arviointi kostoajatuksista

Miten käsittelette tällaista asiaa?

Kun lukee näitä kostopsalmeja käsitteleviä kommentaareja, niistä löytyy erilaisia tulkintoja.

Jotkut sanovat, että kirjoittajat ennakoivat profeetallisesti Jumalan tuomiota.

Toiset kirjoittavat, että tällaiset kostonhalut sopivat Vanhan testamentin aikaan, mutta eivät enää Uuteen testamenttiin.

Toiset taas tulkitsevat, että psalmisti kuvaa sitä, mitä syntiset ansaitsevat, ilman henkilökohtaista kostonhalua. Minusta tämä väite on jokseenkin typerä.

Minusta uskottavin ajatus on, että nämä kirjoittajat todella tunsivat tämän ja ilmaisivat sen. Loppujen lopuksi nämä eivät ole toimintaohjeita, mutta Raamatun teksteissä tulee yhä uudelleen näkyviin todellinen ihmisluonto, ja kostonhimo on valitettavasti osa sitä. Kuitenkin nämä psalmit ovat myös Jumalan sanaa, jos uskomme Raamatun inspiraatioon Jumalalta. Raamatun kirjoittajien tunteet ja persoonallisuus näkyvät kuitenkin usein tekstissä.

Kaikista näistä lausunnoista, joista jotkut ovat outoja, käy kuitenkin selväksi, että Jumalalta pyydetään kostoa.

Vanhan testamentin kuvitellaan aina olevan väkivaltainen, kostonhimoinen jne., mutta silloinkin oli käskyjä, jotka osoittivat toiseen suuntaan, esim. 5. Moos. 19:17, 18; NL:

17 Älä kanna sydämessäsi vihaa toista ihmistä kohtaan, vaan nuhtele häntä, ettet joutuisi hänen tähtensä syylliseksi. 18 Älä kosta kenellekään kansasi jäsenelle äläkä kanna kaunaa häntä kohtaan, vaan rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Minä olen Herra!

Se on yksinkertaista. Mutta miten suhtaudumme tällaisiin ajatuksiin? Tässä, ainakin jakeessa 18, se näyttää rajoittuvan hieman omaan kansaan, mutta se on jo tarpeeksi vaikeaa. Loppujen lopuksi lähimmäinen on lähellä.

Kostoajatusten käsittely

Miten käsittelemme tätä nyt?

Haluaisin tarkastella muutamia jakeita Roomalaiskirjeen 12 jakeesta. Jakeesta 9 alkaen alkavat yleiset ohjeet siitä, miten seurakunnassa tulisi elää yhdessä. Room. 12:16-18; NL tulee sitten:

16 Eläkää rauhassa toistenne kanssa. Älkää yrittäkö tehdä itseänne tärkeiksi, vaan kääntykää niiden puoleen, joita vähemmän kunnioitetaan. Älkääkä luulko tietävänne kaikkea. 17 Älkää vastatko toisille pahaa pahalla, vaan pyrkikää hyvään kaikkia kohtaan. 18 Tehkää osanne elää rauhassa toisten kanssa niin paljon kuin mahdollista.

Nämä ovat varsin järkeviä lausuntoja, jotka ovat hyvä perusta yhdessä elämiselle. Tuskin kukaan on siitä eri mieltä.

Mutta sitten asia muuttuu mielenkiintoiseksi (jakeet 19-21):

19 Rakkaat ystävät, älkää koskaan kostaako itsellenne, vaan jättäkää kosto Jumalan vihalle. Sillä kirjoitettu on: "Minä yksin kostan, minä yksin kostan vääryyden", sanoo Herra. 20 Sen sijaan toimikaa niin kuin Raamattu sanoo: "Jos vihollisellasi on nälkä, ruoki hänet." Jos vihollisesi on nälkäinen, ruoki hänet. Jos hänellä on jano, anna hänelle juotavaa, niin hän häpeää sitä, mitä hän on sinulle tehnyt." 21 Älkää antako pahan voittaa teitä, vaan voittakaa paha hyvällä!

Tässä on itse asiassa yhteys aiemmin mainittuihin kostopsalmeihin, nimittäin siihen, että Jumala on vastuussa kostosta.

Kosto ja koston ajatukset nähdään täällä ilmeisesti normaalina asiana, mutta niiden toteuttamisessa on pysyttävä erossa siitä. Päinvastoin, viholliselle pitäisi jopa tehdä jotenkin hyvää.

En usko, että kyse on naiiviudesta vihollista kohtaan, vaan jos hän on hädässä, jos hänellä on nälkä ja jano, auttakaa häntä.

Itse asiassa tämä näyttää varsin loogiselta, mutta kukaan ei ole niin rationaalinen, että hän vain toteuttaa tämän tekstin. Eikä vihollinenkaan varmasti häpeä joka tapauksessa, mutta hänkin on ihminen, jonka kokemat hyvät asiat eivät useinkaan mene ohi ilman seurauksia.

Kirjaimellisesti ei sanota häpeä myöskään tässä, mutta:

"ja sinä kasaat palavia hiiliä hänen päänsä päälle".

Tämä on kuva, joka ymmärretään hyvin.

21 Älkää antako pahan voittaa, vaan voittakaa paha hyvällä.

Tämä on itse asiassa yksi kristityn elämän tavoitteista, emmekä voi tehdä sitä yksin. Emme voi hallita tunteitamme noin vain, vaan tarvitsemme Jeesusta Kristusta ja hänen kauttaan tapahtuvaa muutosta, jotta todella onnistumme luopumaan ajatuksista ja kostonhaluista Jumalalle ja etsimään hyvää.

Kostoajatuksissa ihminen on usein loukussa ja vapaa. Ja kun kostaa, aiheuttaa usein ei-toivottuja sivullisia vahinkoja.

Mielemme ja kokemuksemme tietävät tämän, mutta ilman Jeesusta Kristusta voimme voittaa nämä ajatukset vain vaivoin. Tietenkin tähän kuuluu, että opimme antamaan anteeksi, aivan kuten olemme myös kokeneet anteeksiannon Jeesuksen Kristuksen kautta. Ja se voi olla tällaisen käyttäytymisen perusta.

En tiedä, miten tämä raamatullinen teksti voitaisiin panna täytäntöön poliittisella tasolla. Minusta sen toteuttaminen henkilökohtaisessa elämässäni on tarpeeksi vaikeaa, joten en rohkene tarjota ratkaisuja suuriin poliittisiin konflikteihin enkä varsinkaan nykyisiin sotatilanteisiin.

Yhteenveto

Yhteenveto: