Pygmalion-ilmiö: Mitä on niin odotettavissa...

Johdanto

Opin taannoin uuden vierasperäisen sanan Geo -lehden artikkelista, joka oli nimeltään

Pygmalionin vaikutus

Tietääkö kukaan, mikä tämä on? (Odota palautetta)

No, sitten en ollut ainoa, jolla oli tämä aukko koulutuksessani ;-)

Pygmalion-ilmiö on psykologinen ilmiö, jossa opiskelijan ennakoitu arviointi vaikuttaa niin paljon hänen suoritukseensa, että se vahvistuu.

Esimerkki:

Vuonna 1965 yhdysvaltalaiset psykologit tutkivat opettajien ja oppilaiden välistä vuorovaikutusta kenttäkokeessa peruskoulussa. Siellä oli kolme luokkaa, nopeille, keskitasoisille ja hitaille oppilaille; tämä on varsin yleistä Yhdysvalloissa.

Opettajille uskoteltiin, että lasten suorituskykyä arvioitaisiin tieteellisellä testillä. Opettajille kerrottiin, että testin avulla voitaisiin tunnistaa ne 20 prosenttia koululuokan oppilaista, jotka olivat kehityspyrähdyksen kynnyksellä. Näiltä kukoistajilta tai spurttaajilta voitaisiin odottaa erityisiä parannuksia suorituksissa seuraavana kouluvuonna. Todellisuudessa 20 prosenttia oppilaista valittiin täysin sattumanvaraisesti arvalla, mutta opettajien tietämättä.

Tehdyssä testissä mitattiin älykkyysosamäärä, IQ, ja kahdeksan kuukautta tämän ensimmäisen testin jälkeen kaikkien oppilaiden älykkyysosamäärä mitattiin uudelleen. Älykkyysosamäärän nousu oli huomattavasti suurempi näillä 20 prosentilla oppilaista, jotka oli luokiteltu "bloomereiksi", kuin muilla.

Ainoastaan opettajat tiesivät tästä oletetusta potentiaalista, joten suoritusten tosiasiallisen nousun on täytynyt johtua osittain opettajien odotuksista.

Lisäksi älykkyysosamäärän kasvu oli suurinta niillä lapsilla, joilla oli erityisen viehättävä ulkonäkö. Huomattavaa oli myös, että opettajat arvioivat niin sanottujen bloomereiden luonnetta myönteisemmin.

Muut tiedemiehet arvostelivat tätä koetta, menetelmiä jne. perustellusti, mutta samankaltaisia kokeita voitiin toistaa yhä uudelleen ja uudelleen monien vuosien ajan, ainakin osittain. Jotenkin se on karmivaa.

Juuri kuvatun kokeen edeltäjä on vuonna 1963 tehty laboratoriokoe, jossa opiskelijoille annettiin rottien tehtäväksi löytää tie labyrintin läpi. Kaikki rotat olivat geneettisesti samaa rotankantaa, mutta puolelle opiskelijoista kerrottiin, että rotat oli erityisesti jalostettu älykkyyden vuoksi, ja toiselle puolelle kerrottiin, että rotankanta oli erityisen tyhmä.

Itse asiassa oletettavasti älykkäät rotat suoriutuivat sokkeloista paremmin. Jotenkin koeopiskelijat vaikuttivat jollain tavalla koerottien suoritukseen.

Näitä vaikutuksia on myös negatiivisessa muodossa. Jos esimerkiksi törmää toistuvasti ennakkoluuloihin ja stereotypioihin, omaksuu ne usein jossain vaiheessa. Tämä on niin sanottu Andorra-ilmiö, joka on saanut nimensä Max Frischin romaanin "Andorra" mukaan.

Tämä saattaa olla sinulle tuttua: jos jotakuta haukutaan jatkuvasti tyhmäksi, on suuri vaara, että hän lopulta uskoo sen itsekin.

Sinusta tulee se, miten sinut nähdään. Muiden ihmisten odotukset vaikuttavat omaan käytökseen sekä suoritukseen ja siten lähes väistämättä myös tulokseen.

Tästä seuraa myös, että ihmisellä on vastuu odotuksistaan muita kohtaan.

Jeesuksen odotukset 12 opetuslapselleen

Katsotaanpa erästä Raamatun tekstiä, Jeesuksen 12 opetuslapselleen lähettämää ensimmäistä toimeksiantoa (Luuk. 9:1-6; NL):

Eräänä päivänä Jeesus kutsui kaksitoista apostoliaan luokseen ja antoi heille valtuudet ajaa ulos riivaajia ja parantaa sairauksia. 2 Sitten hän lähetti heidät liikkeelle tehtävänä kertoa kaikille ihmisille Jumalan valtakunnan tulemisesta ja parantaa sairaita. 3 "Älkää ottako mitään mukaanne matkalle", hän neuvoi heitä, "ei kävelykeppiä, ei matkatavaroita, ei ruokaa eikä rahaa, ei toista paitaa. 4 Kun tulette johonkin kylään, olkaa vieraina vain yhdessä talossa. 5 Jos asukkaat eivät halua kuulla sanomaanne, ravistakaa pölyä jaloistanne poistuessanne merkiksi siitä, että jätätte sen paikan tuomiolle." 6 Niin he alkoivat kulkea alueen kylien läpi julistaen hyvää sanomaa ja parantaen sairaita.

Ensinnäkin on todettava, että Jeesus antaa opetuslapsilleen erityisen voiman ajaa ulos pahoja henkiä ja parantaa kaikki sairaudet. Tämä pyyhkäisevä voima on erityisominaisuus, joka ei enää nykyään koske meitä valtaosaa, koska esimerkiksi 1. Kor. 12:30 sanoo, ettei kaikilla ole parantamisen lahjaa.

Opetuslapsille on kuitenkin annettu erityinen valtuus tätä tehtävää varten.

Olivatko nämä opetuslapset nyt erityisen sopivia tähän tehtävään?

En usko, että niin voi sanoa, mutta opetuslapset olivat pikemminkin eräänlainen läpileikkaus juutalaisesta yhteiskunnasta. He eivät siis olleet täydellinen läpileikkaus, he olivat luultavasti nuorempia, he olivat vain miehiä, mutta he kuuluivat erilaisiin yhteiskuntaryhmiin, kalastajista veronkantajiin ja poliittisiin ääriryhmiin (kiihkoilijoihin).

On myös mielenkiintoista, että tehtävä on muutakin kuin pelkkää parantamista. Heidän on määrä julistaa, että Jumalan valtakunta on käsillä, mikä tietysti tuo mukanaan riskin joutua vaikeuksiin uskonnollisten johtajien kanssa.

He eivät saa ottaa mukaansa rahaa, laukkua tai varavaatteita, joten heillä ei ole minkäänlaista turvaa. Heillä ei ole mitään takeita siitä, että he kohtaavat hyväntahtoisia isäntiä, mutta tässä tehtävässä he ovat riippuvaisia siitä, että ihmiset osoittavat heille vieraanvaraisuutta.

Jeesus antoi heille suuren vallan, mutta hän myös odotti heiltä paljon, ja tehtävä ylitti reilusti heille annetun vallan.

Viimeisessä jakeessa, jonka luin, luemme, että opetuslapset jotenkin toteuttivat toimeksiannon, mutta emme tiedä, miten he sen kokivat ja mitä heille tapahtui.

Luemme vain Luuk. 9:10,11; NL:

10 Kun apostolit palasivat, he kertoivat Jeesukselle kaiken, mitä olivat tehneet. Sitten hän vetäytyi heidän kanssaan Betsaidan kaupungin läheisyyteen. 11 Mutta kansa sai tietää, minne hän oli mennyt, ja seurasi häntä. Silloin hän kääntyi heidän puoleensa, kertoi heille Jumalan valtakunnasta ja paransi sairaita heidän keskuudessaan.

Mitä he kertoivat, sitä ei kerrottu. Jeesus halusi olla yksin heidän kanssaan, mutta apua etsivät ihmiset löysivät hänet, ja Jeesus kääntyi heidän puoleensa ja kertoi heille Jumalan valtakunnasta ja paransi sairaita.

Myöhemmin on myös tapahtuma, jossa jotkut opetuslapset epäonnistuivat. Jeesus oli Pietarin, Johanneksen ja Jaakobin kanssa vuorella, ja kun muut opetuslapset jatkoivat Jeesuksen tehtävän täyttämistä, he epäonnistuivat (Luuk. 9:38-42; NL):

38 Ja eräs mies väkijoukosta huusi hänelle: "Mestari, katso poikaani, ainoaa lastani". 39 Paha henki on ottanut hänestä vallan. Sitten hän huutaa, kaatuu maahan, kiemurtelee ja vaahtoaa suusta. Se hakkaa ja vahingoittaa häntä jatkuvasti eikä jätä häntä rauhaan. 40 Pyysin opetuslapsesi ajamaan hengen ulos, mutta he eivät pystyneet siihen." 41 "Te ymmärtämättömät, epäuskoiset ihmiset", Jeesus sanoi, "kuinka kauan minun täytyy olla teidän kanssanne ja sietää teitä? Tuokaa hänet tänne." 42 Kun poika astui esiin, riivaaja heitti hänet maahan niin, että hän kiemurteli ja vääntelehti rajusti. Mutta Jeesus uhkasi pahaa henkeä ja paransi pojan. Sitten hän lähetti hänet takaisin isänsä luo.

Tekikö Jeesus tässä virheen? Lähettikö hän sittenkin väärät opetuslapset? Ilmeisesti hän oli myös hieman ärsyyntynyt tästä.

Mielestäni heikkouksia ja virheitä voi aina tapahtua, ja ne on myönnettävä muille. Okei, Jeesus ei varmaankaan ole tehnyt virheitä, mutta emme varmasti voi sanoa samaa itsestämme.

Opetuslapset ovat yhä matkalla, aivan kuten mekin (Matt. 17:19-21; NL):

19 Myöhemmin, kun he olivat palanneet keskenään, kysyivät opetuslapset Jeesukselta: "Miksi me emme voineet ajaa ulos tätä riivaajaa?". 20-21 "Koska teidän uskonne on niin vähäinen", Jeesus sanoi. "Minä vakuutan teille: Jos uskonne olisi edes sinapinsiemenen kokoinen, voisitte sanoa tälle vuorelle: `Muuttakaa täältä tuonne`, ja se siirtyisi. Mikään ei olisi sinulle mahdotonta."

Tämä ei tietenkään ole käsky "uskokaa enemmän!", mutta se on kutsu kasvaa vielä enemmän uskossa.

Toisiin ihmisiin kohdistuvissa odotuksissa ei ole kyse siitä, että puhutaan asioista suureen ääneen. Ihmisen pitäisi pysyä realistisena, mutta hänellä pitäisi silti olla myönteisiä odotuksia muita kohtaan, ja uskon, että Jeesus asettaa tässä yhteydessä myönteisiä odotuksia opetuslapsilleen. Heidän uskonsa kasvaa ja he muuttavat myöhemmin maailmaa.

Asenne "Jos et odota mitään, et tule koskaan pettymään!" ei voi olla oikea. Jos et luota toisiin mitään, koet varmasti Pygmalion-ilmiön.

Geoartikkelissa oli myös mielenkiintoinen lainaus yritysmaailmasta:

Kuten tunnettu saksalais-itävaltalainen yrittäjä Reinhold Würth sanoo, "johto, joka uskoo, että 75 prosenttia työntekijöistä on laiskoja, huonosti koulutettuja ja varkaita, saa juuri tällaisen työvoiman". Jos taas oletetaan, että 98 prosenttia työvoimasta on sitoutunutta ja suhtautuu myönteisesti yritykseen, käy juuri näin.

Mutta palataanpa takaisin Jeesukseen. Voisi ajatella, että tämän epäonnistumisen jälkeen hän jättäisi asian toistaiseksi sikseen. Opetuslasten on uskottava enemmän, muuten se on turhaa.

72 opetuslapsen lähettäminen

Mutta seuraavassa luvussa tapahtuu juuri näin (Luuk. 10:1-3; NL):

1 Sitten Herra valitsi seitsemänkymmentäkaksi muuta opetuslasta ja lähetti heidät kaksi kerrallaan kaikkiin kaupunkeihin ja kyliin, joissa hän halusi käydä. 2 Hän antoi heille nämä ohjeet: "Sadonkorjuu on suuri, mutta työläisiä on vähän. Rukoilkaa Herraa, joka vastaa sadonkorjuusta, ja pyytäkää häntä lähettämään lisää työläisiä hänen pelloilleen. 3 Menkää nyt ja muistakaa, että minä lähetän teidät kuin karitsat susien keskelle.

Ja sitten tulee sama järjestys kuin 12:n lähettämisen yhteydessä, hyvin samanlaisin sanoin: Ei rahaa, ei matkatavaroita, ei turvaa, ja luottakaa ihmisten vieraanvaraisuuteen. Ja myös valtuutus ja toimeksianto on sama (Luuk. 10, 9; NGÜ):

Paranna siellä olevat sairaat ja julista kaupungin asukkaille: "Jumalan valtakunta on tullut lähelle teitä.

En usko, että nämä 72 muuta olivat "parempia" kuin 12, vaikka Jeesus oli valinnut heidät tähän tehtävään.

On kirjattu, mitä he kokivat suorittaessaan tehtäväänsä (Luuk. 10:17-20; NL):

17 Kun ne seitsemänkymmentäkaksi opetuslasta palasivat, ilmoittivat he hänelle iloiten: "Herra, jopa riivaajat tottelevat meitä, kun me ajamme ne ulos sinun nimessäsi!"." 18 "Niin", hän selitti heille, "minä näin Saatanan putoavan kuin salama taivaasta! 19 Minä olen antanut teille vallan vihollisen yli; te voitte kulkea käärmeiden ja skorpionien keskellä ja tallata niitä. Mikään ja kukaan ei pysty vahingoittamaan teitä. 20 Mutta älkää iloitko siitä, että pahat henget tottelevat teitä, vaan iloitkaa siitä, että teidän nimenne on kirjoitettu taivaassa.""

Kohdan johtopäätös on se, mikä on todella tärkeää, eli se, että ihminen kuuluu Jeesukseen Kristukseen, niin että hänen nimensä on kirjoitettu taivaaseen.

Me, jotka olemme antaneet elämämme Jeesukselle Kristukselle, kuulumme myös hänelle, ja mielestäni voidaan yleistää, että Jeesus luottaa meihin kaikkiin jonkin verran tai paljon ja että hänellä on hyvin myönteisiä odotuksia meitä kohtaan.

Valtuutettu

Yksi aihe, joka liittyy tähän kokonaisuuteen, on "delegointi".

2. Mooseksen kirjan 18. luvussa on tämä kaunis jakso, jossa Mooseksen luona vierailee hänen ei-juutalainen appensa Jetro. Ja hän on paikalla suorassa lähetyksessä, kun Mooses yksin opetti kansaa ja jakoi oikeutta. Toisin sanoen aamusta myöhään iltaan kansa tuli Mooseksen luo selvittämään kaikki asiat. Voitte kuvitella, että kaupungin hallinnossa on vain yksi pormestari ja että hän hoitaa myös kaikki viralliset asiat ja toimii myös välimiehenä.

Jitro huomautti Moosekselle, että tällainen ei ole terveellistä, ja hän suositteli sellaisen rakenteen rakentamista, että vastuulliset ihmiset sijoitetaan 1000, 100, 50 ja 10 yläpuolelle, ja vain monimutkaiset tapaukset päätyvät Mooseksen luo.

Tämä kuulostaa itsestään selvältä ja loogiselta, ja niin se sitten tehdäänkin.

Miksi kukaan ei ole ajatellut tätä aikaisemmin? Ehkä Mooseksella oli salainen odotus: "He eivät tee sitä oikein, vain se, mitä itse teet, on hyvä.

Mutta jos teet kaiken itse, väsytät itsesi ja välität muille luonnollisesti: "Et pysty siihen kuitenkaan", mikä voi tietysti laukaista Pygmalion-ilmiön.

Markuksen tarina

Toisena raamatullisena esimerkkinä haluaisin tarkastella Johannes Markuksen tarinaa. Hän oli Barnabaan serkku, joka teki ensimmäisen lähetysmatkan Paavalin kanssa.

Apt 13, 4.5; NL

4 Saulus ja Barnabas lähetettiin Pyhän Hengen kautta. He menivät Seleukian merisatamaan ja purjehtivat sieltä Kyproksen saarelle. 5 Kyproksella he etsivät juutalaisia synagogia Salamisin kaupungissa ja saarnasivat Jumalan sanaa. Johannes Markus lähti mukaan heidän avustajakseen.

Sitten he kokevat varsin jännittäviä tarinoita, mutta lähdettyään Kyprokselta Johannes Markus erosi heistä ja palasi Jerusalemiin.

Tällä oli jälkiseurauksia (Apt. 15:36-40; NEÜ):

36 Jonkin ajan kuluttua Paavali sanoi Barnabakselle: "Lähdetään jälleen käymään kaikissa niissä kaupungeissa, joissa olemme julistaneet Herran sanaa. Meidän pitäisi nähdä, miten veljet ja sisaret voivat siellä." 37 Mutta Barnabas halusi jälleen ottaa mukaansa myös Johannes Markuksen. 38 Mutta Paavali ei pitänyt oikeana ottaa mukaansa sitä, joka oli hylännyt heidät Pamfyliassa ja katkaissut heidän yhteistyönsä. 39 Nyt tuli niin kiivas riita, että he molemmat erosivat. Barnabas otti Markuksen mukaansa ja purjehti Kyprokselle. 40 Paavali puolestaan valitsi Silaksen kumppanikseen. Saatuaan Jumalan armon veljiltä käskyn hän lähti matkaan.

Kuka oli juuri nyt? Barnabas halusi antaa hänelle toisen mahdollisuuden. Hän odotti Markuksen muuttuvan. Paavali taas ei halunnut enää työskennellä Johannes Markuksen kanssa.

Nykyään ei ole enää mahdollista päättää, kuka oli oikeassa. Olen kuullut myös teorian, jonka mukaan Jumala salli riidan, jotta Paavali ja Barnabas erottautuisivat toisistaan ja levittäisivät näin evankeliumia vielä paremmin moninkertaistajina.

Minusta se on kuitenkin hieman liioiteltua. He eivät olleet täydellisiä ihmisiä, ja siksi saattoi syntyä epämiellyttäviä riitoja.

Sitä, tulivatko Paavali ja Barnabas jälleen toimeen keskenään, ei voida tarkkaan sanoa, koska siitä ei ole mitään tietoa Raamatussa, mutta toivon niin. Paavalin ja Johannes Markuksen välillä oli kuitenkin myöhemmin taas hyvä suhde. Esimerkiksi 2. Tim. 4:11:ssä Paavali nimenomaan pyysi Timoteusta vierailemaan hänen luonaan ja tuomaan Johannes Markuksen mukanaan.

On tietenkin spekulaatiota, johtiko se, että Barnabas kohtasi hänet myönteisin odotuksin, siihen, että hänestä tuli myöhemmin sittenkin luotettava henkilö.

Kirkollinen perinne pitää Johannes Markusta jopa Markuksen evankeliumin kirjoittaneena Markuksena. Hänestä on siis tullut jotain muuta.

Yhteenveto

Yhteenveto.

Pygmalion-ilmiö: Sinusta tulee se, millaisena sinut nähdään, ja omat odotuksesi voivat muuttaa muita ihmisiä. Näin ei tietenkään aina ole, mutta usein on.
Olemme tarkastelleet Jeesuksen 12 opetuslapselle antamaa toimeksiantoa, jossa Jeesus antoi suuren vallan ja odotti vielä enemmän myönteistä.
Mutta myös opetuslapset joutuivat kokemaan epäonnistumisia, mutta Jeesus piti kuitenkin edelleen kiinni opetuslapsistaan. Usko voi myös kasvaa.
Hän lähettää jälleen 72 opetuslasta samaan tehtävään ja korostaa, että kaikesta menestyksestä huolimatta tärkeintä on, että nimenne on kirjoitettu taivaaseen. Tämä pätee myös meihin, ja Jeesuksella on varmasti samat myönteiset odotukset meitä kohtaan.
Sitten tarkastelimme esimerkkiä siitä, kuinka Mooses delegoi tehtäviä ja luotti siihen, että ihmiset tekevät niin.
Viimeisenä mutta ei vähäisimpänä tarkastelimme "Johannes Markuksen" esimerkkiä, joka sai toisen mahdollisuuden ensimmäisen epäonnistumisen jälkeen ja josta tuli hyvin tärkeä henkilö Jumalan valtakunnassa.