Johdanto: Mitä jos?
Törmäsin tähän kysymykseen valmistautuessani tähän saarnaan.
Mitä jos?
Sitä miettiessäni mieleeni tuli ensimmäisenä Futurama-sarjan jakso, jossa keksittiin mitä jos -kone. Futurama on hieman omituinen piirretty scifi-sarja luvuilta, jota katselin aikoinaan mielelläni. Toisaalta siinä oli täysin absurdeja esimerkkejä, kuten mitä jos videopelimaailma hyökkäisi maapallon kimppuun.
Mutta yksi esimerkki oli mielenkiintoinen. Täytyy ymmärtää, että yksi tämän animaatiosarjan päähenkilöistä on Leela-niminen nainen, joka on hyvin hallittu, mutta jolla on laajat taistelulajitaidot. Nyt mitä jos -kysymys oli, mitä jos tämä nainen ei olekaan niin hallittu, vaan pikemminkin impulsiivinen ja hallitsematon. Hänestä tuli spontaanisti murhaaja tämän hieman mustavalkoisen jakson aikana, kun häntä ensin kiusattiin, ja sitten hän jatkoi ja jatkoi murhien peittelyä.
Tällaiset oudot tai ei niin oudot ajatuskokeilut - ja nyt haluan taas poistua Futurama-universumista - voivat olla varsin mielenkiintoisia tai hauskoja, mutta kysymys "Entä jos?" voi myös liikuttaa joitakin ihmisiä henkilökohtaisesti. Mitä elämässäsi olisi tapahtunut toisin, jos olisit valinnut toisenlaisen polun jossain vaiheessa? Joskus "entä jos" muuttuu "voi, jospa olisin" tai jopa "voi, jospa olisin"!
"Jospa minulla olisi ollut" esiintyy myös Raamatussa, esim. sananlaskuissa 5:12.13 ja myös suomennoksessa "Toivoa kaikille" se on muotoiltu samalla tavalla (HFA):
Näyttää siltä, että kaikki on taas kerran mennyt hyvin. Siitä huolimatta elämä voi olla aika masentavaa, kun "Oi, jospa olisin ollut" tai "Voi, jospa olisin ollut" vie suuren osan omasta muistikulttuurista. On pelottavaa, kun surraa vain menetettyjä mahdollisuuksia.
Siksi haluaisin ottaa askeleen taaksepäin "mitä jos". Raamatusta löytämäni esimerkki voi ehkä auttaa minua suuntaamaan katseeni uudelleen.
Luin psalmin 124; NL
Jos Herra ei olisi ollut meidän eduksemme - sanokoon Israel - 2 jos Herra ei olisi ollut meidän eduksemme, kun kansat nousivat meitä vastaan, 3 he olisivat syöneet meidät elävältä, niin suuri oli heidän vihansa meitä kohtaan. 4 Vesi olisi tulvinut meidän päällemme, raivoisa hyökyaalto olisi pyyhkäissyt meidät pois. 5 Raivoavat tulvat olisivat hukuttaneet meidät. 6 Ylistys Herralle, joka ei sallinut heidän repäistä meitä hampaillaan! 7 Me pakenimme niin kuin lintu metsästäjän verkosta. Verkko on revennyt, ja me olemme vapaita! 8 Meidän apumme tulee Herralta, joka on luonut taivaan ja maan.
Entä jos Jumala ei olisi ollut tukenamme?
Oletko koskaan kysynyt itseltäsi tätä? Mitä sinusta olisi tullut, jos et olisi tutustunut Jumalaan? Ehkä olisit kerran nähnyt kirkon, mutta mikään ei olisi vetänyt sinua puoleesi, koska Jumala ei vetoaisi sinuun.
Ehkä olisit sitoutunut jonnekin muualle, täyttänyt aikasi eri tavalla.
Olisitko erilainen ihminen? Olisiko sinusta ehkä jopa tullut oksennus ilman Jumalaa?
On aika monta ihmistä, jotka todistavat, että heidän elämänsä olisi mennyt pieleen, jos he eivät olisi tutustuneet Jumalaan. Ilman Jumalan apua elämä voi hyvinkin mennä pieleen.
Mielenkiintoista on, että Israelia pyydetään tässä psalmissa kysymään itseltään tätä kysymystä.
"Jos Herra ei olisi ollut meidän puolestamme - niin Israel sanoo", ymmärtäkäämme, mikä lahja on se, että olemme oppineet tuntemaan Jumalan.
Se on varmuus siitä, että Jeesus on kanssamme, että voimme tuoda hänelle huolemme, mutta myös kiitoksemme ja ilomme. Elämällämme on tarkoitus, koska tiedämme, että sillä, mitä olemme ja mitä teemme, on ikuinen arvo. Meillä on iankaikkinen elämä.
Ja kirkkomme on myös lahja, jota meillä ei olisi ilman Jumalaa. Näemmekö kirkkomme lahjana, kirkkona, vai keskitymmekö mieluummin siihen, kuinka paljon kirkko hyödyttää meitä tai ei1 Aina ei ehkä ole mahdollista vapautua tästä. Mutta mielestäni on tärkeää olla pohjimmiltaan kiitollinen kirkosta.
Palataan vielä psalmiin.
Meitä vastaan!
Psalmin kirjoittajalle Daavidille tämä psalmi korostaa Jumalan apua vihamielisiä ihmisiä vastaan.
Daavid joutui elämässään usein pakenemaan ihmisiä, jotka halusivat vahingoittaa häntä. Nuorena hän joutui pakenemaan Saulia ja myöhemmin vanhempana miehenä jopa omaa poikaansa Absalomia. Hän joutui myös kestämään useita taisteluita ja sotia.
Psalmista ei käy selvästi ilmi, mihin nimenomaiseen tilanteeseen hän viittaa. Mutta hän on varma, että ilman Jumalan apua hän olisi ollut
- olisi "nielaistu elävältä"
- "vedet olisivat pyyhkäisseet hänet pois".
- olisi joutunut "muukalaisten hampaisiin"
Kun tutkimme Raamattua, tiedämme, että Vanhan testamentin kertomukset voivat toimia kuvina meille tänään.
Me taistelemme nykyään harvoin ihmisiä vastaan, vaan meillä on muita vastustajia, kuten Ef. 6:12; NL:ssa sanotaan:
Se kuulostaa vähän fantasiaa, mutta kyse on jostain aivan muusta, kuten huomaat, kun luet tästä eteenpäin (Ef. 6:13-18; NL):
Tästä tekstistä voisi tietysti helposti pitää oman saarnansa, mutta haluaisin tarkastella sitä tänään lyhyesti:
- Totuus ja oikeudenmukaisuus auttavat valheita ja epäoikeudenmukaisuutta vastaan. Ja tämä ei koske ainoastaan muiden valheita ja vääryyttä, vaan myös omia valheitamme.
- Rauha Jumalan kanssa auttaa omaa sisäistä eripuraa, päämäärättömyyttä ja ratkaisemattomia elämänkysymyksiä vastaan, esimerkiksi elämän tarkoitusta vastaan.
- Ja halu julistaa tätä rauhaa Jumalan kanssa, joka viime kädessä on evankeliumi, auttaa myös muita ihmisiä löytämään rauhan.
- Usko auttaa, kyllä, mitä vastaan saatanan tuliset nuolet? Epäilyä, tyytymättömyyttä, viettelyä ja muuta vastaan. En kuitenkaan usko, että nuolia voi yksinkertaisesti sivuuttaa uskon avulla. Sinun on kohdattava hyökkäys uskosi avulla, sinun on pohdittava. Miksi olen tyytymätön? Miksi minulla on epäilyksiä? Mutta jos ymmärrätte, miksi luotatte Jeesukseen, voitte torjua nämä nuolet. Ja aivan kuten kilven pitäminen pystyssä voi olla uuvuttavaa, tällainen uskonprosessi ei ole aina helppoa.
- Varmuus pelastumisesta auttaa välttämään odottamattomia iskuja päähän.
- Ja Raamatun tunteminen auttaa sinua tekemään oikeita päätöksiä ja toimimaan oikein.
Se siitä kristillisestä haarniskasta; mutta näemme myös, että ilman Jumalaa, ilman Jeesusta Kristusta, ei ole kristillistä haarniskaa.
Otetaanpa yhteys psalmiin 124.
- Valheet ja epäoikeudenmukaisuus voivat nielaista meidät elävältä, jos elämme valheiden verkossa emmekä enää pääse siitä pois.
- Epäsopu, sisäinen levottomuus voi pyyhkäistä meidät pois; emme enää löydä paikkaa, johon kuulumme, emme löydä elämällemme merkitystä.
- Epäilys ja tyytymättömyys nielevät meidät. Jokainen yllättävä isku heittää meidät maahan niin, ettemme enää halua nousta ylös. Emme voi koskaan vastustaa kiusausta.
Tämä yhteys psalmiin osoittaa meille, että ilman Jumalaa ei ole kristillistä haarniskaa ja että olemme jo hävinneet.
Jumala kanssamme
Emme tietenkään myöskään elä puhtaasti voitokasta elämää Jumalan kanssa, vaikka elämmekin voittajan puolella. Jokainen kristitty tietysti epäonnistuu, lankeaa ja tekee syntiä aika ajoin. Mutta he voivat nousta uudelleen ylös, tulla Jeesuksen luo ja kokea parannuksen ja avun.Psalmi 124 jatkuu näin (jakeet 6-7):
V. 7 on tässä mielenkiintoinen kuva. Lintu on pudonnut verkkoon, aivan kuten mekin joskus epäonnistumme, joskus teemme syntiä, teemme virheitä, satutamme muita ihmisiä, mutta sen ei tarvitse tulla siihen pisteeseen, että virheemme nielaisevat meidät.
Verkko repeää, ja voimme nousta taas ylös, tunnustaa syyllisyytemme Jumalan ja myös ihmisten edessä, muuttaa käyttäytymistämme ja tulla taas ulos. Meistä voi tulla jälleen vapaita.
Ja viimeinen jae ilmaisee sen niin kauniisti (jae 8; NL):
Muut käännökset kirjoittavat tähän (esim. ELB):
Se kuulostaa hieman paremmalta. Tulee mitä tahansa, meidän apumme seisoo lujasti Jumalan luona.
Palataanpa alkuun: Mitä jos...
Tällä psalmin alussa olevalla kehotuksella, että Israelin tulisi visioida, mitä olisi tapahtunut, jos Herra ei olisi auttanut heitä, on luonnollisesti myös se merkitys, että tulee kiitolliseksi siitä, että apu tulee Herralta, joka on luonut taivaan ja maan.
Kiitollisuus on yksi näistä asioista. Se on helpompaa jälkikäteen. Kun kaikki on takana ja voi nähdä, mikä olisi voinut mennä pieleen, voi vetää syvään henkeä ja olla kiitollinen.
Mutta kun olet keskellä, kun tuliset nuolet lentävät sinua kohti, kun ongelmat tuntuvat valtavilta, kun pelkäät, silloin on hyvin vaikeaa olla kiitollinen.
Mutta se näyttää minusta olevan tämän psalmin toinen viesti.
Kun ongelmat tuntuvat hukuttavan sinut, tämä psalmi kertoo sinulle, että tulee aika, jolloin voit katsoa taaksepäin ja nähdä, että Jumala oli paikalla ja kantoi sinut läpi.
Tunnet ehkä sanonnan, jonka ihmiset sanovat oudoissa tilanteissa: "Nauramme sille myöhemmin".
Et luultavasti naura, kun ongelmat karkaavat käsistäsi, mutta ehkä voit tehdä sanonnasta omanlaisesi hieman eri tavalla: "Myöhemmin näemme, että Jumala oli paikalla kaikesta huolimatta."
Tämä on tietysti aina helppo sanoa niille, joita asia ei koske. Sananlaskut 14:10; HFA sanoo sen varsin osuvasti:
Siitä huolimatta:
Tämä on psalmin 124 sanoma, ja toivon, että se pysyy kanssamme ensi viikon ajan.
Yhteenveto
- Mitä jos Jumala ei olisi puuttunut elämäämme? Olkaamme kiitollisia siitä, että hän teki niin.
- Emme yleensä taistele ihmisiä vastaan, vaan pimeyden voimia vastaan. Ja se tarkoittaa, että joudumme kohtaamaan epäoikeudenmukaisuutta, valheita, eripuraa, epäilyä, viettelyä ja paljon muuta.
- Ilman Jumalaa ei ole kristityn haarniskaa; olemme avuttomia vihollista vastaan. Ilman Jumalaa olemme jo hävinneet.
- Jumalan kanssa voimme nousta uudelleen ylös virheiden, syntien ja epäonnistumisten jälkeen ja tulla vapaiksi. Verkko on revennyt.
- Jumalan kanssa: "Myöhemmin näemme, että Jumala oli olemassa kaikesta huolimatta."
- Meidän apumme on Herran nimessä, joka on luonut taivaan ja maan.