Johdanto
(viittaus luonnokseen) Muukalainen, joka valittaa liian harvoista avoimista ovista...
En tiedä, onko avaruusolentoja, en pidä sitä epätodennäköisenä, mutta en tiedä.
Näin kerran Saturnusluotain Cassinin ottaman kuvan Maasta Saturnuksesta. Maa oli vain pieni piste, vaaleampi kuin monet sitä ympäröivät tähdet, pölypilkku avaruudessa.
Voisit alkaa filosofoida. Miksi täällä on niin paljon pikkumaisuutta, miksi emme näe kokonaiskuvaa, miksi emme pääse yhteen ja ratkaise ongelmia yhdessä?
Minullakin on joskus tuollaisia ajatuksia, mutta jotenkin ihmiskunta ei ole "me", ainakaan emme käyttäydy niin. Suuntaus näyttää menevän toiseen suuntaan, kaikki eristävät itsensä entistä enemmän omaan kuplaansa samanhenkisten ihmisten kanssa. Ainakin minusta se vaikuttaa siltä.
Aina silloin tällöin tapahtuu sellainen yleinen herääminen, jossa yhtäkkiä monet ihmiset pitävät yhtä ja auttavat toisiaan. Saimme kokea tämän täällä Leichlingenissä traagisen tulvakatastrofin jälkeen, tämä keskinäinen tuki ja apu oli fantastista.
Mutta muiden aiheiden, kuten ilmastonmuutoksen, kohdalla se ei jotenkin toimi.
Ihmiset haukkuvat toisiaan sosiaalisessa mediassa, koska kaikki muut ovat tyhmiä. Liioittelen nyt hieman, mutta jopa Leichlingenin Facebook-ryhmässä - olen vanhempi, Facebook - jota seuraan, sävy on joskus aika kova, varsinkin kun puhutaan kuumista aiheista, kuten ilmastonmuutoksesta, muuttoliikkeestä, koronaviruksesta, Ukrainan sodasta jne.
Joskus, tai joskus usein, pyörittelen myös silmiäni lausunnoille ja ajattelen, että ei, en tarvitse sitä juuri nyt.
En useinkaan halua sanoa, mitä mieltä olen näin jännittävistä aiheista. Se ei myöskään ole oikeastaan tärkeää. Ei ole mitään puoluetta, ei ole mitään hallitusta, joka ottaa ajatukseni vastaan ja sanoo, että hupsista, me teemme sen niin kuin teidän mielestänne on oikein. Sekään ei varmaan olisi hyvä.
Voisin liittyä foorumikommentoijien ja Twitter-kirjoittajien valtavaan joukkoon, ja joskus kirjoitan jotain foorumille, mutta olen päättänyt kirjoittaa vain sellaisia asioita, jotka voisin sanoa kasvotusten. Olen vielä oppivainen, mutta alan kehittyä.
Lukitut ovet
Palataan avoimiin oviin. Eikö olisi parempi, jos "me" olisi olemassa myös silloin, kun kaupunki ei ollut veden alla?
Joulutarinassa, sellaisena kuin se on kuvattu Raamatussa, se oli jo vaikea "me" (Luuk. 2, 1-7; HFA, lyhennetty):
Heidän oli lähdettävä matkalle, jolle he eivät halunneet lähteä, koska kuka haluaisi lähteä tällaiselle matkalle raskaana, kun hän on raskaana väestönlaskennan vuoksi? Mutta heillä ei ollut vaihtoehtoa, ja kun he saapuivat, heille ei ollut tilaa eikä avointa ovea.
Ehkä kaupunki oli niin täynnä, että kaikki huoneet oli jo varattu yhtä hädänalaisille ihmisille, mutta epäilen pikemminkin, että paikallisten näkökulmasta nämä muukalaiset, jotka nyt matkustivat kaikkialta Roomasta näiden epäsuosittujen roomalaisten veroluetteloiden vuoksi, eivät olleet tervetulleita kuitenkaan.
Ei ollut mitään "meitä", vaan ihmiset pysyttelivät mieluummin omissa oloissaan ja toivoivat, että nämä vieraat katoaisivat pian taas.
Heillä oli jo paljon yhteistä, sillä tuskin kukaan piti roomalaisista miehittäjistä. Mutta niin silloin kuin nykyäänkin pysymme mieluummin tutussa piirissämme, tutussa kuplassamme.
Avoimet ovet
Raamatun aikaisessa seurakunnassa tämä oli ilmeisesti joskus myös ongelma.
Raamatussa on kohta, jossa pohditaan ensin Jeesuksen Kristuksen kanssa elävien ihmisten oikeaa käyttäytymistä.
Kyse on elämän hylkäämisestä toisten kustannuksella, hillittömästä käytöksestä, ahneudesta, hallitsemattomista vihanpurkauksista, toisillemme valehtelemisesta jne. Ja on mahdollista lähteä tällaiselle muutoksen tielle.
Tämä jakso johtaa ensin lauseeseen (Kol. 3:10; UT):
Se on prosessi, joka ei toimi itsestään, vaan se tulee Jumalalta, ja itse ymmärrän, että minulla on vielä pitkä matka edessäni.
Ja sitten tulevat taas avoimet ovet (ote Kol. 3:11; HFA):
Vaikuttaa siltä, että ihmiset pysyttelivät pääasiassa omassa kulttuuriympäristössään ja suhtautuivat varauksellisesti ja ennakkoluuloisesti muihin, aivan kuten monet ihmiset nykyään pysyttelevät pääasiassa omassa kuplassaan.
Kirkolle oli tuolloin tärkeää, että ihmiset jättivät ahtaat näkemyksensä taakseen ja avautuivat muille ihmisille, joiden kanssa heillä ei ehkä muuten olisi paljon tekemistä. Ei ole väliä, mistä tulet, mikä on taustasi.
Ehkä meidän on myös muututtava henkilökohtaisesti, samaan tapaan kuin aiemmin kuvattiin, jotta voisimme avautua muille ihmisille. Tuttu on tietysti aina mukavampaa, ja mukavuusalueella on luonnollisesti mukavampaa kuin sen ulkopuolella.
Jeesuksen avoin ovi
Itse en pysty siihen yksin. Ja siksi matkustan Jeesuksen Kristuksen kanssa. Hänellä on aina avoin ovi, ja Jeesus itse ilmaisee sen näin eräässä Raamatun jakeessa (Matt. 11:28.29; UT):
Tässä jakeessa ei puhuta seurakunnasta, vaan Jeesuksen Kristuksen henkilökohtaisesta yhteydenotosta ihmisiin. Tämä voi olla alku myönteiselle muutokselle.
Lapsena hänet työnnettiin ulos talliin, mutta ylösnousseena hän kutsuu meidät kaikki sisään. Haluaisin, että muistatte tämän, kun kuulette Jeesuksesta Kristuksesta joulun aikaan.
Yhteenveto
Yhteenveto:
- Valitettavasti elämme usein omassa ympäristössämme ja avaudumme vain vähän muille, jotka ovat oman kuplamme ulkopuolella. Näin oli ilmeisesti myös Jeesuksen syntymän aikaan.
- Voidaksesi avautua muille sinun on oltava valmis muuttumaan myös itse.
- Jeesus Kristus kutsuu meitä: