Johdanto
Sattumoisin minulla on tänä vuonna uuden vuoden ensimmäinen saarna, mutta tällä kertaa en halua puhua yleisesti hyvistä aikomuksista, kuten viime kerralla. Sen sijaan haluaisin pohtia kanssanne aihetta "opetuslapseus", mikä ei ole väärin, kun katsomme tulevaan vuoteen. Ehkä tällainen pohdinta johtaa oikeisiin päätöslauselmiin.
Haluaisin lukea Luukkaan evankeliumista (Luuk. 9, 57-62, NGÜ).
Uskon, että useimmat ihmiset tuntevat tämän tekstin, mutta uskon myös, että sen ymmärtämisessä on erilaisia ongelmia.
Meillä on tässä kolme kohtaamista, joita haluaisin nyt tarkastella kanssanne.
Ihmisen Pojalla ei ole sijaa
Mitä me ajattelemme, kun kuulemme tämän miehen lausuman?
"Minä seuraan sinua minne ikinä menetkin."
Se tarkoittaa: "Haluan seurata Jeesusta ehdoitta."
Mitä ajattelemme, kun joku sanoo jotain tällaista tänä päivänä?
Ehkä myös sitä, että tämä henkilö sanoo sitten myös, että hän näkee itsensä Jeesuksen kutsumana seurakuntaamme ja haluaa olla täällä mukana.
Ajattelemmeko silloin "jee, 6 oikeaa ihmistä seurakuntaamme" vai olemmeko skeptisempiä ja ajattelemme salaa "katsotaan mitä tapahtuu"?
Minun on myönnettävä, että olen epäilevämpi. Tämä ei johdu ainoastaan siitä, että olen kuullut elämässäni paljon suuria sanoja, jotka eivät lopulta johtaneet tuloksiin, vaan myös siitä, että olen itsekin tuottanut kuumaa ilmaa siellä täällä.
Lopulta innostuksen ja skeptisyyden välinen keskitie on oikea.
Objektiivisesti ottaen Jeesus ei sano tästä miehestä mitään positiivista eikä mitään negatiivista. Se ei todellakaan ole vakiovastaus, mutta Jeesuksella oli ja on edelleen kyky nähdä ihmisten läpi. Hän näkee motiivit, jotka ohjaavat ihmisiä ja sen, mikä heitä työllistää.
Eikä hän halua, että ihmiset sanovat kevytmielisesti: "Jee, minä seuraan Jeesusta", vaikka he eivät oikeasti tarkoita sitä.
Jeesus ilmaisee asian näin Luuk. 14:27-30 (Uusi testamentti):
Näin se on: jos sanot kaikille tuntemillesi: 'Minäkin aion nyt seurata Jeesusta' ja sitten heität sen pois muutaman viikon kuluttua, teet itsestäsi naurunalaiseksi kaikkialla, ja Jeesus haluaa suojella meitä myös siltä.
Jeesukselle tärkeintä on olla aito seuraaja. Kun hän vielä käveli maan päällä, hänellä oli paljon seuraajia siinä mielessä, että toisinaan monet ihmiset matkustivat hänen kanssaan.
Usein kävi niin, että Jeesus sanoi asioita, joita hänen "seuraajansa" eivät halunneet kuulla. Yksi tällainen tilanne on kuvattu Johanneksen evankeliumissa 16 ja päättyy jakeisiin 65+66:
Jeesus hyväksyy tämän. Aitous on hänelle tärkeämpää kuin lukumäärä.
Jeesuksen seuraamisella on seurauksia, silloin kuten nytkin, ja tälle miehelle tässä oli ilmeisesti tärkeää, että Jeesus joutui vaeltamaan maan päällä. Kaikilla on kotinsa, paitsi Jeesuksella.
Mutta siihen haluan palata myöhemmin.
Siirrymme nyt seuraavaan kohtaamiseen:
Kuolleet ja heidän kuolleensa
Minun täytyi miettiä tätä paljon.
Eikö hän saa mennä isänsä hautajaisiin?
En varmaankaan ole ainoa, jolla oli ongelmia tämän tekstin kanssa, sillä olen kuullut erilaisia selityksiä.
Yksi selitys oli, että isä ei ollut vielä kuollut, vaan mies halusi jäädä kotiin, kunnes hänen isänsä kuoli.
Toinen kuulemani selitys oli, että myös ei-uskovainen voi hoitaa hautajaiset ja että uskovan tulisi keskittyä ensisijaisesti tärkeisiin asioihin, kuten Jumalan valtakunnan julistamiseen.
Ja molemmat mahdolliset selitykset johtavat siihen, että puhutellun henkilön ei pitäisi huolehtia hautajaisista, vaan lähteä julistamaan Jumalan valtakuntaa.
Uskon, että selitys on paljon yksinkertaisempi.
Jeesus ei sano, että hänen ei pitäisi mennä hautajaisiin.
Puhuteltu henkilö pyytää: "Päästä minut menemään", ja Jeesus sanoo: "Mene".
Olin hiljattain naapurin hautajaisissa, ja sen jälkeisessä hautajaisvastaanotossa anoppini ja minä istuimme pöydässä tämän naapurin ystävien kanssa. Juttelimme siitä ja siitä ja käsittelimme myös hieman kuolemaa ja elämän tarkoitusta. Voi käydä niin, että hautajaisillallisella puhutaan kuolemasta, eikö niin?
Anoppini yritti tuoda Jeesuksen esiin keskustelussa. Minua ärsytti, koska en ole tainnut koskaan aiemmin puhua evankeliumista hautajaisissa.
Mietin tilannetta hetken aikaa sen jälkeen, ja kun luin nämä kaksi jaetta, muistin tämän valvojaiset. Taisin käyttäytyä enemmän kuin yksi niistä kuolleista, jotka laittoivat toisen kuolleen maahan.
"Mutta te menette ja julistatte Jumalan valtakunnan sanomaa", se olisi ollut minun tehtäväni. Tietysti pitää aina katsoa, miten se sopii kulloiseenkin tilanteeseen ja kenen kanssa istuu pöydässä, mutta perussääntö on: "Mutta te menette ja julistatte Jumalan valtakunnan sanomaa".
En usko, että silloiset hautajaiset erosivat olennaisesti nykyisistä.
Ei tietenkään ollut sitä hienoa hautajaismurukakkua, mutta oli ja on edelleen surua, hämmennystä, eron tuskaa, avuttomuutta, avuttomuutta, ehkä myös helpotusta, kun kuolema tuli pitkän sairauden jälkeen, ja oli ja on varmasti aina kysymys siitä, mitä kuoleman jälkeen tulee.
Opetuslapseus ei välttämättä tarkoita sitä, että ollaan tietyssä paikassa, jossa maallinen Jeesus oli, vaan pikemminkin: "Mutta te menette ja julistatte sanomaa Jumalan valtakunnasta".
Silloin miehen pitäisi mennä hoitamaan isänsä hautajaiset, mutta jos mahdollista, viitata Jeesukseen.
Emme voi paeta maallisia velvollisuuksiamme opetuslapseuden avulla, mutta siellä, missä meidän on täytettävä ne, voimme osoittaa Jeesukseen Kristukseen.
Siirrymme kolmanteen persoonaan:
Katse taaksepäin?
Haluaisin kertoa teille tästä hauskan tarinan.
Olin kerran jossakin kristillisessä tilaisuudessa, kristillisissä häissä tai koulutuksessa, en muista.
Paluumatkalla eräs tyttö antoi minulle kyydin ja kertoi, että hän oli käynyt englantilaisen raamattukoulun.
Hänen piti pitää siellä esittelypuhe, jossa hän puhui kutsumuksestaan, ja hän oli valinnut juuri tämän tekstin.
Ja kun hän luki sitä, hän teki erään kohdan kohdalla virheen:
Jeesus vastasi: "Kukaan, joka laittaa kätensä kynnelle (eikä auralle) ja katsoo taakseen, ei ole kelvollinen palvelemaan Jumalan valtakunnassa." Hän sanoi: "Se on Jumalan valtakunta.
Plough tarkoittaa englanniksi "plough" (lausutaan "plau"), mutta se kirjoitetaan "ploug", ja hän lausui sen lukiessaan kuin "plag", joka tarkoittaa pistoketta, esim. sähköpistoketta.
Hän sanoi, että huone pauhasi naurusta, eikä hän tiennyt miksi.
"Jokainen, joka laittaa kätensä pistokkeeseen ja katsoo taaksepäin, ei sovi Jumalan valtakuntaan."
Mutta lähestytäänpä nyt vakavasti tätä tekstiä.
Ensi silmäyksellä tämä teksti kuulostaa siltä, että Jeesus halusi miehen jättävän perheensä keskellä yötä sanomatta mitään.
Mutta niin Jeesus ei tässä sano.
Kuva, jota hän tässä käyttää, on mielestäni kaikille selvä: jos johdat kyntöauraa ja sitten katsot taaksesi, et pysy kärryillä ja kynnät jonnekin.
Muistan, kun ajoin ennen mopolla: Mopossani ei ollut taustapeiliä, ja jos katsoin taaksepäin vasemmalle, minun oli hyvin vaikea ajaa suoraan eteenpäin. Yleensä vedin hieman vasemmalle.
Kaistalla pysyminen näyttää olevan tärkeää Jumalan valtakunnassa.
Toisaalta tämä on pohjimmiltaan totta: elät kaistalla, jonka päätepisteenä on lopullinen liittosi Jeesuksen Kristuksen kanssa, joten elät katseesi Jeesukseen kiinnitettynä. Matkan varrella voi olla kukkuloita, kiviä tai muita esteitä, mutta jos pidät katseesi Jeesuksessa, voit jatkaa matkaa.
Tiellä pysyminen koskee tietysti myös tiettyä palvelutyötä, jonka olet ottanut vastaan.
Mies halusi kulkea Jeesuksen kanssa ja jättää perheensä taakseen. Emme tiedä, halusiko hän jättää vaimonsa ja lapsensa vai vanhempansa taakseen, enkä halua tuomita, halusiko hän jotenkin paeta velvollisuuksiaan. Luulen, että hän todella halusi nyt kulkea Jeesuksen kanssa, oppia häneltä mestarinaan ja näki tämän elämänsä seuraavana vaiheena.
Tätä voisi verrata vaikkapa nykypäivään, kun joku haluaa jättää perheensä vuodeksi ja mennä raamattukouluun. Jos sukulaisten aineellinen toimeentulo on turvattu ja he suostuvat tähän, niin siinä ei ole mitään väärää.
Miksi Jeesus sanoo hänelle näin?
Hän haluaa hyvästellä, mutta onko tämä hyvästely todella hyvästely kotiin vai tuleeko hän aina katsomaan taaksepäin surullisena siitä, että hän on lähtenyt?
Kun lähdet, sinun on lähdettävä, eikä seuraavalle elämälle saa olla ominaista ikävöinnin aiheuttama tuska, koska silloin katsot taaksepäin etkä voi pysyä palveluksessasi oikealla tiellä.
Vaikka jäähyväiset ovatkin ehkä ajallisesti rajalliset, niiden on oltava jäähyväiset.
Löydämme samansuuntaisen kohdan 1. Kuninkaiden kirjasta 19.
Elia nimittää opetuslapsen, Elisan, ja hänkin on halukas, mutta hän haluaa ensin hyvästellä vanhempansa.
Elialla ei ole mitään sitä vastaan.
Se, mitä Elisa tässä tekee, on mielenkiintoista.
Hän oli vastuussa karjajoukosta, ja hän teurastaa tämän karjajoukon ja paahtaa sen valjakon puissa. Hän juhlii jäähyväisiä kollegoidensa kanssa, ja hänen isänsä oli luultavasti myös paikalla, koska hän oli myös kyntämässä. Ehkä hän lähetti myös jonkun muun hakemaan äitiään. Sitä ei sanota, mutta se on mahdollista.
Muutama asia tulee tässä selväksi. Yhtäältä jäähyväisjuhla, jopa ylenpalttinen juhlinta, jos niin haluatte, ei ole väärin, kun otatte vastaan palveluksen Jumalan valtakunnassa, joka vie teidät pois kotoa.
Toisaalta Elisa on todella jättänyt vanhan elämänsä taakseen. Hän on tuhonnut työmateriaalinsa ja siten symbolisesti purkanut vanhan työpaikkansa. Hän on siis todella hyvästellyt vanhan elämänsä.
Ja sitten hän lähti ja seurasi Eliaa ja palveli häntä.
Samankaltaisuuksia tekstimme kolmen henkilön välillä
Ensimmäinen ja kolmas halusivat siis seurata Jeesusta omasta tahdostaan, ja molemmille Jeesus kertoo hänen seuraamisensa tietyistä seurauksista.
Toista pyydetään Jeesukselta seuraamaan häntä, mutta hän pyytää, että hän saisi ensin huolehtia isänsä hautajaisista. Hänet Jeesus lähettää - mielestäni - tähän hautaukseen: "Menkää ja julistakaa sanomaa Jumalan valtakunnasta!".
Miten nämä kolme kuvittelivat "opetuslapseuden"?
Luulen, että heillä oli siitä hieman rajoittunut käsitys.
He halusivat olla Jeesuksen kanssa, mikä on yleisesti ottaen totta, mutta he halusivat myös sivuuttaa arjen tai nopeasti rastittaa sen ärsyttävänä asiana.
Se, että haluaa olla Jeesuksen Kristuksen kanssa, on yleisesti ottaen oikein, ja me kaikki voimme nykyään olla Jeesuksen kanssa koko ajan, kun taas tuolloin maallinen Jeesus ei tietenkään vielä pystynyt tekemään tätä mahdolliseksi.
Mutta nykyään olemme myös vaarassa erottaa toisistaan opetuslapseuden ja arkielämän.
Opetus tapahtuu seurakunnassa, erityisesti seurakunnan palvelutehtävissä, ja meidän on jotenkin selviydyttävä arjesta .... mutta niin ei pitäisi olla.
Jeesus lähettää meidät ensin arkeen. Siellä tapahtuu ensimmäinen työmme.
Mutta opetuslapseus voi tietysti mennä ja tulee menemään arkea pidemmälle.
Jeesus on jo kutsunut monia ihmisiä erityisiin palvelutehtäviin, ja tällaiset palvelutehtävät ovat paitsi vaikeita myös palkitsevia.
Mutta se voi tarkoittaa, ettei sinulla ole enää varsinaista kotia täällä maan päällä, ja se voi myös tarkoittaa jäähyväisten jättämistä rakkaille. Jeesus osoittaa meille tässä tekstissä, että meidän on mietittävä tarkkaan tällaisia seurauksia tietyissä palvelustehtävissä.
Jeesus antaa kuitenkin myös ihania lupauksia tällaisia tapauksia varten (Mark. 10:29, 30; Uusi testamentti):
Kaikista seurauksista huolimatta, jotka meidän on tietenkin tiedostettava etukäteen, emme saa koskaan unohtaa hänen ihmeellisiä lupauksiaan.
Hän ei kuitenkaan koskaan rasita meitä liikaa, ja jos emme pysty tekemään joitakin asioita, voimme silti olla hänen kanssaan siellä, missä olemme, ja tehdä yhteistyötä hänen valtakunnassaan.
AMEN