Sota

Johdanto

Oletko kuullut 28 julkkiksen avoimesta kirjeestä, joka julkaistiin Emma-lehden verkkosivuilla?

Avoimen kirjeen allekirjoittajat kehottavat Saksan liittokansleria olemaan toimittamatta raskaita aseita Ukrainaan.

Tämä kirje käy parhaillaan läpi kaikki mielipidekuplat, samaan tapaan kuin Coronan kohdalla kävi. Ryhmissä ja perheissä syntyi yhtäkkiä erimielisyyksiä siellä, missä sitä ei olisi koskaan voinut odottaa, ja nyt se näyttää tapahtuvan uudelleen.

Nämä julkkikset ovat kotonaan täysin erilaisissa kuplissa ja he ovat eri ammatteja, taiteilijoista toimittajiin, lakimiehiin ja myös tiedemiehiin.

Esimerkiksi Alice Schwarzer ja Dieter Nuhr ovat allekirjoittaneet sopimuksen, eikä heillä ole mitään muuta tekemistä toistensa kanssa.

Mitä tässä kirjeessä sanotaan? Miksi se aiheuttaa niin suurta myrskyä mediamaailmassa?

(https://www.emma.de/artikel/offener-brief-bundeskanzler-scholz-339463)

Ote:

Olemme samaa mieltä siitä, että Venäjän hyökkäys on kansainvälisen oikeuden perusnormien vasta

ista.

Olemme myös vakuuttuneita siitä, että on olemassa periaatteellinen poliittinen ja moraalinen velvollisuus olla vetäytymättä aggressiivisesta voimasta ilman vastaiskua. Mutta kaikella, mitä tästä voidaan johtaa, on rajansa muissa poliittisen etiikan säännöissä.
Olemme vakuuttuneita siitä, että kaksi tällaista rajaa on nyt saavutettu: Ensinnäkin kategorinen kielto hyväksyä ilmeinen riski tämän sodan eskaloitumisesta ydinkonfliktiksi. Suurten määrien raskaiden aseiden toimittaminen voisi kuitenkin tehdä Saksasta itse sodan osapuolen. Ja Venäjän vastahyökkäys voisi siten käynnistää Naton sopimuksen mukaisen keskinäisen avunantotapauksen ja siten välittömän maailmansodan vaaran. Toinen raja on Ukrainan siviiliväestön tuhojen ja inhimillisten kärsimysten määrä. Jopa oikeutettu vastarinta hyökkääjää vastaan on jossain vaiheessa sietämättömän suhteetonta tähän nähden.
Varoitamme kaksitahoisesta virheestä: ensinnäkin siitä, että vastuu ydinkonfliktin kärjistymisen vaarasta on vain alkuperäisellä hyökkääjällä eikä myös niillä, jotka avoimin silmin antavat hänelle motiivin toimia mahdollisesti rikollisella
tavalla.
Ja toiseksi, että päätös moraalisesta vastuusta Ukrainan siviiliväestön ihmishenkien lisäkustannuksista kuuluu yksinomaan Ukrainan hallituksen toimivaltaan. Moraalisesti sitovat normit ovat luonteeltaan universaaleja

Lukijakirjefoorumeilla eri sanomalehdissä, jotka ovat kirjoittaneet artikkelin tästä kirjeestä, käy tällä hetkellä todella vilske.

Arvioissa on kaikkea naiiviudesta oikeutettuun huoleen, mutta tämän kirjeen kannattajat näyttävät olevan vähemmistössä.

Minustakaan tämä kysymys ei ole helppo ja olen miettinyt, miten arvioida sotaa ja asetoimituksia, varsinkin kristittynä?

Vielä reilut 100 vuotta sitten oli ihmisiä, jotka kutsuivat itseään kristityiksi ja siunasivat aseita. Se tuntuu minusta tänään väärältä. Tai saksalaiset kristityt rukoilivat voiton puolesta ensimmäisessä maailmansodassa. Monet ranskalaiset kristityt tekivät varmaan samoin, mutta se ei tietenkään voi olla oikein.

Sota Vanhassa testamentissa

Vanhassa testamentissa Raamatussa kuvataan melko monta sotaa. Ne olivat osa tuon ajan ihmisten elämän todellisuutta. Toisinaan oli jopa sotia, jotka Jumala määräsi, mutta uskon, että meidän on nähtävä ne silloisten ihmisten kontekstissa. Eläinuhrien kanssa on samanlaista. Jumala määräsi ne (tästä kerrotaan paljon 1. Mooseksen kirjassa) tehdäkseen synnin ja Jumalan antaman anteeksiannon periaatteen selväksi ihmisille heidän silloisessa ymmärryksessään.

Tätä kuvataan niin kauniisti Heprealaiskirjeessä (Hepr. 10:1-4; NL):

1 Laki toi siis vain varjon tulevasta, ei taivaallisten hyödykkeiden todellisuutta. Uhreja toistettiin vuodesta toiseen, mutta ne eivät voineet antaa täydellistä puhdistusta niille, jotka tulivat palvomaan. 2 Jos näin olisi ollut, uhreja ei olisi enää tarvittu, sillä uhraajat olisivat puhdistuneet lopullisesti, ja heillä olisi ollut puhdas omatunto. 3 Mutta tapahtui päinvastoin. Vuosittaiset uhrit muistuttivat heitä heidän synneistään uudelleen vuosi toisensa jälkeen. 4 Sillä härkien ja vuohien veri ei voi poistaa syntejä.

Oikea uhri on Jeesus Kristus, kuten jakeessa 10 kuvataan:

Ja Jumala tahtoo, että meidät pyhitetään Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrin kautta, joka uhrataan kerran iankaikkisesti.

Se on oikea uhri syntien anteeksiantamiseksi, eläinuhrit olivat vain hämärtynyt symboli siitä.

Sama koskee Vanhan testamentin sotia. Jumala, kuten jo mainittiin, käytti niitä joskus hyväkseen, koska ihmiset eivät tienneet muuta tapaa, mutta itse asiassa Jumala ei halua sotaa, ja Vanhan testamentin sotakuvaukset voivat palvella meitä kuvina jokapäiväisessä kamppailussamme, kamppailussa viettelyä tai kiusausta vastaan, kamppailussa sitä vastaan, että emme käyttäydy ilkeästi muita kohtaan jne.

Koko Vanha testamentti on meille tänään kuvakirja, jossa on todellisia tarinoita, joista voimme oppia.

Mutta myös Vanhassa testamentissa on jo universaaleja lausumia monista asioista, myös sodasta, esim. Miika 4, 1-4, jossa kuvataan tulevaa, uutta maailmaa:

1 Mutta viimeisinä päivinä temppelivuori ylittää kaikki muut vuoret kooltaan ja korkeudeltaan. Silloin sinne kerääntyy ihmisiä kaikista kansoista. 2 Monet kansat lähtevät liikkeelle ja kutsuvat toisiaan: "Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle, Israelin Jumalan temppeliin. Siellä hän opettaa meille teitään, jotta voisimme elää niin kuin hän tahtoo meidän elävän." Sillä Herra lähettää ohjeensa Siionista ja sanansa Jerusalemista. 3 Silloin hän on monien kansojen tuomari ja antaa oikeutta mahtaville kansoille, olivatpa ne kuinka kaukana tahansa. Silloin he takovat miekkansa aurausseipäiksi ja keihäänsä veitsiksi. Yksikään kansa ei enää hyökkää toistensa kimppuun, eikä kukaan opi sotimaan. 4 Jokainen istuu rauhassa viinitarhassaan ja viikunapuunsa alla, sillä mitään pelättävää ei enää ole. Näin on Kaikkivaltias Herra sanonut!

Milloin tämä tulevaisuus tulee, en tiedä, mutta voitte nähdä, että sota ei kuulu Jumalan uuteen maailmaan. Se ei ole osa Jumalan todellista suunnitelmaa ja tarkoitusta.

Sota tänään

Mutta siitä huolimatta sotaa on aina ollut ja on edelleen nykyäänkin, ja Raamatussa sitä kuvataan paikoin varsin raittiisti.

Esimerkiksi Saarnaaja 3:ssa on kohta, joka alkaa toteamuksella "Kaikelle on aikansa", jossa luetellaan kaikenlaisia arkipäiväisiä asioita ja jakeessa 8 sanotaan:

On aika niin rakastamiselle kuin vihaamisellekin. Sodalla on aikansa, samoin kuin rauhalla.

Itse asiassa emme halua, että sota on jokapäiväinen asia. Olemme eläneet täällä siunattujen maassa ilman sotaa jo yli 75 vuotta, niin paljon, ettemme melkein enää huomaa sitä.

Mutta tuona aikana on aina ollut sotaa, jopa täällä kotiovellamme entisessä Jugoslaviassa, mutta jotenkin se ei ollut täällä.

Ja nyt meitä uhataan jopa epäsuorasti. Ja monet ihmiset pelkäävät, että heidät vedetään mukaan sotaan.

Kahdeksan vuotta sitten pidin saarnan aiheesta "sota" ja näytin kuvia Verdunin hautakentältä Ranskassa. Tunnette varmasti tämän hautakentän televisiosta.

Sota on sellaista roskaa, niin paljon nuoria ihmisiä, jotka kuolevat siinä, minkä vuoksi, kysytte itseltänne!

Mutta sota ei ole sellainen peli kuin esimerkiksi "Riski", jossa ihmiset kokoontuvat etukäteen yhteen ja päättävät: "Nyt me pelaamme sotaa".

Ei, usein on niin, että armeija hyökkää toiseen maahan, ja hyökätyn maan armeija taistelee vastaan. Ja tällaisessa skenaariossa ei oikein pääse mihinkään sellaisilla yleistavallisilla lausunnoilla kuin "Tehkää rauha ilman aseita" tai "Kuvitelkaa, että on sota ja kukaan ei lähde." tai "Heidän on ratkaistava konfliktinsa rauhanomaisesti". eivät oikeastaan johda mihinkään.

Jotkut ihmiset saattavat tuntea enemmän Psalmi 68:31; NL

Rankaise vihamielisiä kansoja - villipetoa, joka lymyilee kaislikossa, ja ruhtinaiden sotajoukkoa ja kansojen johtajia. Nöyryyttäkää niitä, jotka vaativat meiltä veroa. Hajota kansat, jotka iloitsevat sodasta.

Psalmit ovat henkilökohtaisia rukouksia ja lauluja, ja ne sisältävät usein paljon henkilökohtaisia tunteita, kuten voit hyvin kuulla tässä.

Tietysti tämä jae toi mieleeni myös Ukrainan sodan. Mutta "Hajottakaa kansat, jotka sodasta nauttivat"? Eikö se ole aina vain pieni ilkeä hallitsijaryhmä, joka haluaa sotaa ja köyhä jalo kansa ei?

En tiedä, mutta toivon niin. Olisi typerää, jos 145 miljoonaa venäläistä nauttisi sodasta.

Sodassa on aina sotilaita, ja sodasta palaavat sotilaat harvoin puhuvat positiivisesti siitä, mitä he siellä kokivat.

Uudessa testamentissa sotilaat mainitaan myös ohimennen. Esimerkiksi kun eri ihmiset kysyvät Johannes Kastajalta, mitä heidän pitäisi tehdä, myös roomalaiset sotilaat mainitaan (Luuk. 3:14, NL):

"Ja mitä meidän on tehtävä?" kysyivät muutamat sotilaat. Johannes vastasi: "Älkää olko ryöstäjiä ja kiristäjiä. Tyytykää palkkaanne."

Hän ei sano tässä: heittäkää aseenne pois ja karatkaa, vaan pysykää kunnollisina työnne puitteissa. Voin kuitenkin jo kuvitella skenaarioita, joissa on oikein desertoida.

Toisessa maailmansodassa juutalaisten järjestelmällisen murhaamisen miehitetyssä Neuvostoliitossa suorittivat natsien turvallisuuspalvelun erikoisjoukot, usein yhteistyössä Wehrmachtin kanssa. Ja jos irrottautuneet sotilaat olisivat desertoineet tämän vuoksi, minulla olisi täysi ymmärrys sille.

Kaikkea tätä on kuitenkin vaikea arvioida. Palatkaamme tähän avoimeen kirjeeseen. Siinä on pääasiassa kaksi väitettä.

Ensinnäkin aseiden toimittaminen antaa alkuperäiselle hyökkääjälle motiivin toimia rikollisesti.

Minusta tämä väite vaikuttaa absurdilta, koska hyökkääjä tekee joka tapauksessa mitä haluaa. Hän ei näytä olevan avoin neuvotteluille, esimerkiksi hän on aina aiemmin kiistänyt, että Ukrainaan hyökättäisiin.

Ja toinen argumentti on se, että Ukrainan vastarinta lisää siviiliuhrien määrää mittaamattomasti. Tämänhetkisen tiedon mukaan kuitenkin joissakin kaupungeissa, jotka olivat jonkin aikaa venäläisten miehityksen alaisina, kuten Bushta, miehitysjoukot murhasivat siviilejä. Vielä suurempi vastarinta olisi saattanut estää uhreja.

Teille on tietenkin oltava selvää, että minun arvioni tästä kirjeestä ja tästä nykyisestä tilanteesta ei ole kovinkaan arvokas, koska minulla ei myöskään ole syvällisempää tietoa, vaan tiedän vain sen, mitä tiedotusvälineissä kirjoitetaan, ja esitän siitä ajatuksiani.

Mitä sota merkitsee meille?

Voin ajatella kolmea merkitystasoa meille.

Rukous

Ensimmäinen ja tärkein on se, että rukoilemme tilanteen puolesta, sillä vain Kaikkivaltias Jumala voi tehdä asialle jotain. Mutta minkä puolesta meidän pitäisi rukoilla?

Rauhan puolesta? Millaista rauhaa? Voittoisaa rauhaa Venäjälle, kompromissia hyökkääjän ja hyökkääjän välillä? Kompromissia hyökkääjän ja uhrin välillä? Se kuulostaa oudolta.

Ukrainan voiton puolesta? Kyllä, ymmärrän sitä tietenkin, koska syyllinen ja uhri vaikuttavat minusta melko selviltä tässä konfliktissa.

Mutta tunnen silti olevani häkeltynyt tilanteesta, mutta Jumala kuitenkin näkee sydämemme ja katsoo motiivejamme ja ymmärtää, miten tarkoitamme sitä.

Henkilökohtaisessa hukkumisessani tilanteen kanssa olen keksinyt kolme kohtaa, joiden puolesta haluaisin rukoilla:

että mahdollisimman harvat ihmiset menettäisivät henkensä.
että mahdollisimman harva ihminen menettäisi vapautensa.
että mahdollisimman harvat ihmiset menettäisivät kotinsa.

Käytännön apu

Toinen meille tärkeä taso on käytännön apu. Maahamme on tulossa paljon pakolaisia Ukrainasta, ja on tärkeää ottaa heidät vastaan ja auttaa heitä.

Minusta on myös hyvä, että maamme tekee paljon, ja me voimme myös osallistua siihen, riippuen siitä, mitä Jumala laittaa kunkin ihmisen sydämeen.

Opimme jotain itsellemme

Ja sitten se tarkoittaa myös sitä, että yritämme oppia jotain itsellemme.

Nöyryys

Yksi asia on nöyryys muita mielipiteitä kohtaan. Olen jo sanonut, etten pidä tämän avoimen kirjeen perusteluja pätevinä, vaan mielestäni ne ovat minun silmissäni selvästi vääriä, ja se on jo vaarallista. Elämme ajassa, jossa ihmisryhmät haukkuvat toisiaan, että he ovat ilmeisen väärässä, idiootteja, nukkukaa lampaat, herätkää. Olemme jo kauan sitten saavuttaneet tällaisen tason yhteiskunnassamme.

1. Piet. 5:5, ELB:ssä sanotaan:

Mutta te kaikki pukeutukaa nöyryyteen ⟨ kanssakäymisissänne⟩ toistenne kanssa!". Sillä "Jumala vastustaa ylpeitä, mutta antaa armon nöyrille".

Ja nöyryyteen kuuluu sen tunnustaminen, että voi olla myös väärässä eikä pidä toisinajattelijaa idioottina.

Tässä meidän tulisi erottautua ulkomaailmasta.

Sota sisällämme

Ja sitten taas sota voi saada meidät ymmärtämään, että syyt eivät ole kaukana (Jaak. 4:1-3; NL):

1 Mistä sodat ja riidat teidän keskuudessanne johtuvat? Eivätkö ole ne monet himot, jotka sotivat sisällänne? 2 Te himoitsette ettekä saa mitään; te juonittelette ja tapatte ettekä saa mitään. Olette kateellisia siitä, mitä toisilla on, ettekä voi sitä saada; siksi te taistelette ja riitelette ottaaksenne sen heiltä pois. Mutta teiltä puuttuu se, mitä niin paljon haluatte, koska ette pyydä sitä Jumalalta. 3 Ja vaikka pyytäisitte, ette saa sitä, koska pyydätte vääristä syistä ja etsitte vain omaa mielihyväänne.

Olemme ymmärtäneet, että näin on ja että tarvitsemme anteeksiantoa, ja siksi meistä on tullut kristittyjä.

Rukoilkaamme, että toisaalta meillä on realistinen kuva itsestämme ja toisaalta pystymme aina olemaan tekemisissä toistemme kanssa rauhassa ja rakkaudessa.

Yhteenveto

Teen yhteenvedon.

Katsoimme aluksi tätä avointa kirjettä, jossa lähinnä varoitetaan ydinsodasta ja siviiliuhreista hyökkääjän vastustamisen kautta. Tänään oli kyse sodasta.
Katsoimme karkeasti Vanhan testamentin sotia ja sitä, miten ne eivät ole malleja meidän toimillemme vaan pikemminkin kuvia, joista voimme oppia. Jumala ei itse asiassa halua sotaa, kuten Miika 4:1-4 teki selväksi ("miekat aurausastioiksi, keihäät karsintaveitsiksi").
Sota on nykyään valitettavasti edelleen arkipäivää, vaikka se on kauheaa. Olen lyhyesti pohtinut avoimen kirjeen väitteitä, mutta pyydän teitä tekemään omat ajatuksenne siitä, kuten tietysti kaikesta muustakin saarnasta.
Mikä on sodan merkitys meille tänään?

Rukoilkaamme Ukrainan tilanteen puolesta, että mahdollisimman harvat ihmiset menettäisivät henkensä, vapautensa ja kotinsa.
Ukrainan pakolaisille tarvitaan käytännön apua.
Voimme myös oppia tästä:

Nöyryyttä muita mielipiteitä kohtaan. Vaikka muut olisivat meidän silmissämme väärässä, me saatamme silti olla väärässä. Nähdäksemme, että olemme täällä erilaisia kuin ulkomaailmassa.
Sota syntyy sisäisistä haluista (Jaak. 4:1-3)