Johdanto
Tänään haluaisin jatkaa viime viikon saarnaa. Hubert puhui Mooseksesta ja Joosuasta ja luki Joosuan nimittämistä Israelin uudeksi johtajaksi koskevan tekstin eräänlaisena saarnansa päätteeksi.
Tänään haluaisin ottaa tämän tekstin esille ja pohtia sitä kanssanne (Joosua 1:1-9; NL):
Joosua ihmisenä
Kuulimme jo viime viikolla paljon Joosuasta.Hän oli Mooseksen palvelija. Tänään sanoisimme ehkä pikemminkin, että hän oli Mooseksen avustaja ja oppipoika. Hän oli läsnä monissa ihmeissä, hän oli henkilökohtaisesti läsnä monissa Mooseksen ja Jumalan kohtaamisissa.
Joosua oli vuorella Mooseksen kanssa, kun tämä sai 10 käskyä (2. Moos. 24:13).
Ja hän oli myös yksi niistä vakoojista, jotka tutkivat uutta maata, ja toinen niistä kahdesta, jotka olivat varmoja siitä, että Jumalan avulla tämän uuden maan valloittaminen ei olisi mikään ongelma.
Ja jopa vaikean erämaavaelluksen aikana hän oli aina Mooseksen rinnalla ja läsnä kaikissa tärkeissä tapahtumissa.
Voisi sanoa, että hänen tähänastinen elämänsä on ollut intensiivistä harjoittelua ja hyvää valmistautumista hänen uuteen tehtäväänsä Mooseksen seuraajana.
Ja siksi Jumala kutsuu häntä nyt (Joosua 1:1-3a; NL):
Ja nyt haluan tarkastella kanssanne yksityiskohtaisesti sitä, mitä Jumala oli luvannut ja mitä sillä on tekemistä meidän kanssamme tänään.
Uusi maa
(Joosua 1, 3b-4; NL)
Tässä luvataan uusi maa.
Hubert sanoi jo viime sunnuntaina, että maakaappauksen sotilaallinen puoli häiritsee häntä, ja minusta tuntuu samalta. Luulen, että sota on meidän kaikkien mielestä väärin.
Mutta Vanhan testamentin tapahtumat toimivat meille tänä päivänä kuvana, ja sota on valitettavasti ollut ja on edelleen olemassa kaikkina aikoina, joten ymmärrämme tämän kuvan vielä tänäänkin, vaikka pohjimmiltaan torjumme sodan.
Uusi maa ei ole lahja, vaan se on valloitettava. Se on hyvä maa, ja sen valloittamiseksi kannattaa ottaa riskejä ja tehdä uhrauksia.
Ja tämä maa tarjoaa kaiken tarvittavan ja paljon muuta.
Eikä tätä maata tarvitse valloittaa kokonaan, ennen kuin siitä voi nauttia. Jopa sen osien omistaminen on hienoa.
Mitä tämä Kanaanin maa sitten symboloi meille?
Mielestäni tätä kuvaa voi soveltaa kahdella tasolla.
Ensimmäinen taso on meidän elämämme kristittynä. Viime kädessä se on kuin uusi maa, joka sinun on valloitettava koko elämäsi ajan.
On tietysti hyvin lyhytnäköistä keskittyä vain "valloittamiseen", koska se kuulostaa liikaa henkilökohtaiselta saavutukselta ja työltä.
Alussa lukemamme tekstin jakeessa 5 sanotaan myös:
Toisin sanoen: Sinulla voi olla vaikea tehtävä, mutta minä teen kaikista esteistä niin pieniä, että voit voittaa ne, niin että ne eivät ole enää niin vaikeita.
Löydämme samanlaisen kohdan Filippiläiskirjeestä (Fil. 2, 12b.13; NL):
Tai vanhemmalla saksankielellä, mutta ehkä vielä selkeämmin (Fil. 2:12b.13; LUT):
Ensin tulee siis mahdoton vaatimus, ja sitten tulee lupaus, että Jumala muuttaa meidät niin, että mahdottomasta tulee mahdollista.
Ja jos vertaamme kristillistä elämäämme uuden maan valloitukseen, löydämme monia yhtäläisyyksiä.
On vastarintaa. Se vaihtelee sisäisestä jääräpäisyydestä ympärillämme olevien vihamielisyyteen.
Galatalaiskirjeen 5:22b.23a kohdasta löydämme luettelon siitä, mistä elämämme tulisi koostua (Gal. 5:22b.23a; NL):
Emme koskaan saa tuota oikein. Emme tietenkään, ja siksi Galatalaiskirjeessä ei sanota, että meidän pitäisi saavuttaa tämä, vaan että nämä ominaisuudet ovat Pyhän Hengen hedelmiä.
Mutta nämä ominaisuudet ovat nimenomaan uutta maata. Kristillisen elämämme pitäisi koostua juuri tästä ja säteileä sitä.
Muutama päivä sitten osallistuin asiantuntijaluennolle, jonka aiheena oli "Tulen alla - onnistunut neuvottelu hätätilanteessa". Siellä esiteltiin muun muassa vaikeiden neuvottelujen de-eskalointistrategioita.
Tajusin, että en aina halua de-eskaloitua. Joskus haluan myös aiheuttaa rähinää. Se on varmaan väärin, mutta totta.
Ei riitä, että opit, mitä ja miten voit muuttaa elämääsi, vaan sinun on myös saatava Pyhän Hengen tahto ja voima.
Ja näin voit puuttua myös ulkoiseen vastustukseen, ystävällisyyden, hyvyyden, lempeyden ja itsehillinnän avulla. Tämä ei tarkoita sitä, että annat aina periksi kaikille, voit olla ystävällinen mutta myös tiukka, mutta suhtaudut aina myönteisesti lähimmäiseesi, vaikka hän suhtautuisi sinuun vihamielisesti.
On myös muuta vastarintaa. Miten suhtaudumme siihen, kun kohtaamme epäonnea ja sairautta hyvässä maassa?
Tähän on aina vaikea vastata, mutta voimme olla varmoja, että Jeesus on aina läsnä. Jumala lupasi myös Joosualle: "Minä en koskaan jätä sinua enkä hylkää sinua".
Ja mikä parasta:
Me emme ole yksin.
Joosuan oli määrä johtaa kansaa. Kukaan israelilainen ei olisi koskaan yksin onnistunut valloittamaan uutta maata.
Minulle ei ole aivan selvää, miten tätä tarinan osaa voidaan soveltaa tämän päivän yhteisöömme. Yhtäältä jokainen yksittäinen ihminen täällä voi samaistua Joosuaan; toisaalta koko kansaa voi verrata myös seurakuntaan. Molemmissa lähestymistavoissa on järkeä.
Sitten voisi verrata Joosuaa ja hänen tiimiään, joka oli olemassa, seurakunnan johtoon. Toisaalta Joosualla oli eräänlainen yksinomainen yhteys Jumalaan, ja nykyään jokaisella kristityllä on suora yhteys Jumalaan Pyhän Hengen kautta, jonka hän sai kääntymyksensä yhteydessä. Kuva ei siis oikein sovi yhteen.
Mutta joka tapauksessa kuljemme yhdessä ja autamme toisiamme selviytymään vaikeuksista. Raamattukappaleemme jälkeisissä jakeissa, Joosua 1:12-18, mainitaan erityisesti kaksi ja puoli israelilaisheimoa, jotka olivat jo tyytyväisiä maahansa Jordanin itäpuolella. Heillä oli jo se, mitä he halusivat.
He olisivat voineet sanoa, että meillä menee hyvin täällä, pitäkää hauskaa, muuttakaa uuteen maahan omillanne. Mutta he eivät tehneet niin. Joosua antaa heille seuraavat ohjeet, joihin he suostuvat varauksetta (Joosua 1:14-17; NL):
Yhdessä kulkeminen on tässä tunnuslauseena.
Jumalan sana
(Joosua 1, 7.8; NL)
Tässä kohtaa Jumalan lait astuvat kuvaan. Sanan "laki" kanssa on aina oltava hieman varovainen. Uskon kyllä, että Jumalan lait Vanhassa testamentissa symboloivat Raamattua meille nykyään, mutta Raamattu ei ole lakikirja, vaan vain pieni osa Raamatusta sisältää lakeja ja käskyjä.
Jos siirrämme äskeiset kaksi jakeen jakeet meille tänään, niin se tarkoittaa, että meidän pitäisi suhtautua Raamattuun tunnollisesti, että meidän pitäisi ottaa se vakavasti, että meidän pitäisi uskoa siihen. Meidän pitäisi miettiä sitä ja toteuttaa elämässämme käytännössä se, mitä sieltä luemme. Ja siihen kuuluu myös se, että tottelemme sitä, mitä Pyhä Henki on tehnyt meille Raamatusta selväksi.
Uskon kyllä, että menestyt, jos elät tällaista elämää Raamatun kanssa, mutta menestys voi näyttää erilaiselta kuin kuvittelemme.
Ja haluaisin mainita myös toisen Raamatun näkökohdan.
Sanoin aiemmin, että näen kaksi tasoa, kun siirrän uuden maan valloituksen meille.
Ensimmäinen taso, ja minulle tärkein taso, on elämä kristittynä.
Toinen siirtämisen taso minulle on Raamatun valloitus, minulle kristittynä.
Monet Raamatun kohdat eivät tietenkään ole helposti ymmärrettävissä, ja voi elää kellokristityn elämää, jossa lukee aina vain kellokirjaa ja tietää vähän muuta Raamatusta.
Ei tarvitse ryhtyä teologiksi tai opetella kreikkaa tai hepreaa, mutta Raamatun kohtien säännöllinen lukeminen, niiden pohtiminen ja rukoileminen on erittäin järkevää. Tämä on ainoa tapa valloittaa tämä hyvä maa itselleen.
Haluaisin myös, että saarnani motivoivat ihmisiä lukemaan Raamattua. Ehkä voisit kotona lukea Joosuan kirjaa eteenpäin ja katsoa, mitä kaikkea tapahtuu maan valloituksen aikana.
Eräs kohta Apostolien teoista (Apt. 17:10-12; NL) tulee aina mieleeni, kun ajattelen tätä raamatullista valloitusta:
Tässä raamatunkohdassa meillä saksalaisilla on aina ensin mielessä totuus. Tarkistatte, onko se totta.
Se on varmasti yksi tämän kertomuksen pääkohdista, mutta en usko, että se edustaa koko totuutta.
Se viittaa myös siihen, että totuus on löydettävä itse. Ei riitä, että joku muu kertoo sinulle totuuden, vaikka hän olisikin uskottava.
Kukaan ei todellakaan pidä siitä, että joku muu selittää heille maailmaa. Olen huomannut vanhempien sisarusten kohdalla, että joillakin on taipumus selittää maailmaa nuoremmille sisaruksilleen. Kaikki vanhemmat sisarukset eivät tietenkään tee näin, mutta he kaikki kieltävät sen.
He haluavat ottaa itse selvää, tutkia itse, oivaltaa ja ymmärtää itse.
Emme tiedä, kuinka sympaattisesti Paavali ja Silas saapuivat sinne Bereaan, mutta he olivat ilmeisesti niin uskottavia, että tämä alkukipinä syttyi Berean juutalaisten keskuudessa, niin että he tutkivat itse.
Juuri sitä haluaisin nähdä meidän päivinämme ja aikanamme: houkutella ihmisiä ulos suodatinkuplistaan niin, että he innostuvat paneutumaan Jeesukseen Kristukseen ja Raamattuun ja ottamaan selvää totuudesta.
Sana "koukussa" sai minut epäröimään, koska se on vertauskuva huumeriippuvuudesta, ja jo aiemmin on syytetty, että uskonto on oopiumia ihmisille.
Mutta kyse ei ole mielen sumentamisesta, vaan sen avaamisesta, sen käyttämisestä totuuden selvittämiseen.
On niin monia ihmisiä, jotka uskovat tietävänsä jo kaiken ja ovat torjuvia. Tämä voi johtua huonoista kokemuksista, mutta se voi johtua myös mukavuusalueen mukavuudesta, se voi johtua mistä tahansa.
Nämä Beroean juutalaiset jättivät suodatinkuplansa, mukavuusalueensa, ja tekivät oman tutkimuksensa, ajattelivat itse.
Eikä se ollut riskitöntä, sillä monet juutalaiset suhtautuivat evankeliumiin hyvin vihamielisesti.
Tämä väärä mukavuusalue voi olla olemassa myös kristittyjen keskuudessa. Minä olen aina nähnyt sen niin, en halua väittää sitä tekosyyksi, en halua käsitellä muita näkökulmia.
Olkaa vahvoja ja rohkeita
Tulkaamme raamatunkohdan viimeiseen jaeeseen (Joosua 1:9, NL):
"Olkaa vahvoja ja rohkeita", tämä lausahdus tuli kolme kertaa raamatunkohdassa, ehkä huomasit sen.
Voitko edes käskeä sitä?
Mitä vahva ja rohkea edes tarkoittaa?
Hepreaksi sanalla "vahva", jota tässä käytetään, on myös merkitys "korjata", "vahvistaa", "pitää", "tarttua", "kovettaa", "terästäytyä" ja "rohkaista".
"rohkea" sisältää merkitykset "rohkea", "rohkea", "rohkea", "rohkea", "vahvistaa", "kovettaa", "terästä". Molemmat sanat jopa limittyvät merkityksiltään jonkin verran.
Koska en puhu hepreaa, en voi oikein arvioida lauseen asiayhteyttä tässä, mutta olen ostanut ohjelman, jonka avulla voin tehdä sanankäyttöanalyysejä, eli missä tätä sanaa käytetään Raamatussa ja missä käännöksessä.
Jos kävelisin nyt täällä rivien läpi ja sanoisin henkilökohtaisesti kaikille päin naamaa: "Olkaa vahvoja ja rohkeita", useimmat ihmiset luultavasti vetäisivät syvään henkeä, ja minusta itsestäni tuntuisi samalta.
Vahva ja rohkea voi olla vain, jos sille on perusta ja sekin on jakeessa: "Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen sinun kanssasi, minne ikinä menetkin."
Joskus rinnastamme vahvuuden ja rohkeuden menestykseen, mutta se ei ole sama asia. Voima ja rohkeus tarkoittavat pikemminkin sitä, että lähdet liikkeelle, että aloitat, että uskallat.
Me pelkäämme aina uudelleen.
Joh. 16:33, LUT, Jeesus Kristus vahvistaa tämän:
Muut käännökset kirjoittavat "pelon" sijasta "ahdistus", "kova", "paine" ja kääntävät vastaavan sanan "rohkeus" eikä "luottavainen".
Sallikaa minun sekoittaa Lutherin käännös Elberfelderin käännökseen:
"Maailmassa te pelkäätte, mutta olkaa rohkeina, minä olen voittanut maailman."
Ole siis vahva ja rohkea äläkä pelkää, Jeesus on kanssasi, minne ikinä menetkin.
Yhteenveto
Tulen loppuun asti:
- Joosuaa on koulutettu ja valmisteltu tehtäväänsä koko elämänsä ajan.
- Jumala vahvistaa lupauksensa.
- Uusi maa kristityn elämän symbolina: Vaikeaa, mutta Jumala tekee esteet pieniksi. Hän muuttaa meitä (Hengen hedelmä), jotta voimme voittaa sisäisen ja ulkoisen vastustuksen. Jumala ei koskaan jätä meitä eikä luovu meistä.
- Meidän ei tarvitse valloittaa uutta maata yksin. Me matkustamme yhdessä.
- Uusi maa symboloi meille myös Raamatun valloitusta. Poistukaamme mukavuusalueeltamme ja paneutukaamme Raamattuun uudestaan ja rukoilkaamme, että muut tekevät samoin.
- Olkaa vahvoja ja rohkeita älkääkä pelätkö, sillä Jeesus Kristus on kanssanne, minne ikinä menettekin.