Johdanto
Olen viime aikoina käsitellyt hieman "masennuksen" aihetta. En siksi, että se koskisi minua itseäni tai että joku lähipiirissäni koskisi, ainakaan en tiedä siitä mitään, mutta olen törmännyt aiheeseen useaan otteeseen mediassa, koska jotkut kabareetaiteilijat tai koomikot ovat kärsineet siitä ja tehneet sen julkiseksi televisiossa.
Minusta se oli merkittävää. Minulla ei ole syvällisempää tietoa tästä aiheesta, tiedän vain sen, mitä olen kuullut ja lukenut siitä tiedotusvälineistä. Eikä aihe "masennus" ole tarkoituskaan olla tämän päivän varsinainen aihe.
Kaksi kabareetaiteilijaa, jotka ovat mielestäni varsin hauskoja, ovat puhuneet hyvin avoimesti masennuksestaan. Saatat tuntea heidät: Torsten Sträter ja Kurt Krömer.
Minusta se oli yllättävää, mutta yksi asia pisti silmään molemmissa. Molemmat korostivat, että on tärkeää tunnustaa, että tarvitsee apua, ja sitten todella hakea apua, ja tämä seikka piti minut liikkeellä.
Tämä ei tietenkään ole helppoa tällaisen aiheen kohdalla, koska et voi aina luottaa ympärilläsi olevien ihmisten ymmärrykseen.
Jos esimerkiksi jalkasi on murtunut, kaikille on selvää, ettet voi työskennellä. Jos sinulla on masennus, ymmärrystä ei useinkaan ole niin paljon. Sellaisia lausuntoja kuin "älä tee tuollaista numeroa" tulee vastaan silloin tällöin.
Masennuksella voi olla myös orgaanisia syitä, ja silloin sitä on hoidettava lääkityksellä. Mutta monet masentuneet löytävät apua myös lääkäreiltä, esim. puheterapia auttaa monissa tapauksissa.
Miksi tämä on edelleen niin tabu aihe?
Miksi ihmiset eivät usein uskalla hakea apua tällaiseen sairauteen? Yleisesti ottaen mielenterveysongelmat ovat edelleen vaikeita.
Paitsi ehkä silloin, kun kyseessä on burnout: silloin olet sankari, joka on hieman liioitellut. Johtaja ilman burnoutia ei ole tehnyt työtään kunnolla ;-) Liioittelen nyt tietysti.
Luulen, että me ihmiset emme halua olla heikkoja ja haluamme yleensä myös hallita elämäämme, ja haluamme myös, että ympäristömme uskoo niin meistä.
Jalka voi myös murtua, mutta sen näkevät kaikki, ja yleensä on myös selkeä aikataulu sille, milloin se on taas kunnossa.
Masennuksessa tai vastaavassa sairaudessa sitä ei näe. Pitäisihän sinun itse pärjätä, miksi teet tuollaista meteliä! Apua tarvitsevat enemmän ihmiset, jotka ovat todella huonossa kunnossa, jolloin sen näkee!
Tämä on harhaluulo, ja tässä ollaan jo evankeliumissa.
Kenelle evankeliumi on tarkoitettu?
Sairas
Sallikaa minun lukea Matteus 9:10-13; NL
"Roskaa" ei ole käännetty kirjaimellisesti, vaan siinä sanotaan oikeastaan "veronkerääjät" ja "syntiset", mutta sitä fariseukset tarkoittivat: roskaväkeä.
Lyhyt selitys: veronkantajat tai publikaaneja, kuten heitä kutsutaan muissa käännöksissä, keräsivät hyvin usein enemmän kuin mihin heillä oli oikeus, ja tämä teki heistä hyvin epäsuosittuja, ja siksi tätä ihmisryhmää pidettiin usein myös huonon ihmisen symbolina.
Matteus oli tällainen veronkerääjä, ja hän kutsui Jeesuksen, opetuslapset ja vanhat ystävänsä ja työtoverinsa päivälliselle. Fariseukset eivät pitäneet siitä.
Kristillinen sosialisaatiomme on jo polarisoinut meidät niin, että on aivan ilmeistä, että fariseukset ajattelevat ja puhuvat tässä täysin väärin.
Mutta siirretäänpä tilanne tähän päivään. Meillä ei ole väestöryhmänä ilmeisesti korruptoituneita virkamiehiä, mutta entä jos esimerkiksi uusnatsi tulee ja päättää Jeesuksen puolesta ja sitten hän tekee juhlat ja kutsuu ihmisiä yhteisöstä ja vanhasta ystäväpiiristään, jotta hekin saisivat yhteyden Jeesukseen?
Mitä naapurit sitten sanoisivat? Mitä tapahtuisi sosiaalisessa mediassa?
Ymmärrät, että tällainen tilanne voi olla myös monimutkainen.
Mutta Jeesus Kristus sanoo:
Lääkäri on tietenkin Jeesuksen Kristuksen symboli, ja sairaat ovat syntisten kuva.
Ja Jeesus voi auttaa vain syntisiä. Ne, jotka luulevat olevansa tarpeeksi hyviä, ovat ulkona. Heitä ei voi auttaa.
Ja Jeesus viittaa siihen paitsi Jumalaan ja ihmisiin, myös ihmisiin keskenään:
Ja se tarkoittaa myös armollisuutta jumalattomia kohtaan. Veronkerääjät eivät olleet köyhiä avuttomia uhreja, vaan he olivat rikollisia.
Tässä ei tietenkään ole kyse siitä, että väärät teot jätettäisiin pöydän alle, sillä Jeesuskin on aina sanonut selvästi, mitkä teot ovat vääriä ja mitkä oikeita.
Mutta hän haluaa antaa rikoksentekijälle mahdollisuuden katua, sairaan pitäisi saada apua lääkäriltä. Elämä voidaan laittaa järjestykseen kaikkine seurauksineen, mikä joissakin tapauksissa tarkoittaa myös oikeudellisen vastuun ottamista teoistaan ja korvausten maksamista uhreille.
Mutta katsotaanpa itseämme. Täällä ei luultavasti ole korruptoituneita virkamiehiä, eikä luultavasti myöskään uusnatseja, mutta olemme silti syntisiä. Se on viime kädessä se, mikä meitä kaikkia yhdistää. Olemme kaikki jossain vaiheessa ymmärtäneet, että tarvitsemme anteeksiantoa, että emme pärjää ilman Jeesusta.
Ja tämä tuo meidät takaisin apuun. Olemmeko yhä tietoisia siitä, että tarvitsemme apua, sekä Jumalalta että muilta ihmisiltä?
Tai pysyä Jeesuksen vertailukuvassa: Olemmeko tietoisia siitä, että tarvitsemme Jeesusta Kristusta lääkärinämme yhä uudelleen, joka päivä? Ja että olemme riippuvaisia muiden ihmisten armosta?
Kristillisissä puitteissa olemme tietysti kaikki samaa mieltä, koska objektiivisesti katsoen se on Raamatun mukaan oikein.
Mutta olemmeko tietoisia siitä jokapäiväisessä elämässä?
Ajattelin viimeistä kertaa, kun tunnustin jollekin ei-uskovalle: "En pärjää ilman Jeesusta".
Siitä on kauan aikaa. Joskus käyn keskusteluja uskostani, mutta minun on vaikea sanoa sitä suoraan, koska en tiedä, ymmärtääkö keskustelukumppanini.
Tai mennään vielä alemmas: Ilman muiden ihmisten armoa en pärjäisi.
Tästä pääsemmekin erääseen hurskaaseen termiin, joka ei ole enää kovin yleinen arkikielessä.
Nöyryys Jumalaa kohtaan
Termi "nöyryys" tulee vanhasta yläsaksankielestä diomuoti ("halukas palvelemaan", siis oikeastaan "palvelijan asenne"). Sanan osat voidaan jakaa edelleen kahteen sanaan 'palvella' (dionōn) ja 'rohkeus' (muot) (Wikipedia).
Tämä määritelmä ei kuitenkaan vaikuta täydelliseltä.
Jo Raamatussa selvitetään Jumalan ja ihmisen välistä suhdetta, ja nöyryys Jumalan edessä on Raamatussa myönteinen asia, esim. psalmi 25:9; Jumalasta sanotaan NGÜ:
Voitte jo nyt nähdä, että kyse ei ole vain siitä, että me ihmiset olemme täällä alhaalla ja Jumala on siellä ylhäällä, vaan että kyse on suhteesta, siitä, että olemme toistemme kanssa ja että tarvitsemme Hänen johdatustaan ja apuaan.
Uskon, että juuri tämä nöyryys tekee kristityn elämän.
Tiedämme, että se ei ole mahdollista ilman Jeesusta. Tarvitset häntä, tarvitset hänen apuaan kaikissa asioissa.
Nöyrä on eri asia kuin esimerkiksi alistuva tai nöyryytetty, kuten ruoskittu koira.
Tämä näkyy hyvin Mooseksen esimerkissä. Hänestä sanotaan 5. Moos. 12:3, NL:
Mooses ei todellakaan ollut alistuva. Hän puhui faraolle ilman pelkoa, hän johti rohkeasti Israelin kansaa ja hänellä oli myös ylin tuomiovalta, mikä ei luultavasti ole mahdollista alistuen.
Hän oli kuitenkin aina tietoinen siitä, että Jumala oli hänen yläpuolellaan, että hän tarvitsi Jumalaa ja että ilman Jumalaa se ei onnistuisi. Tietysti hän teki elämässään myös virheitä, se on selvää. Niin käy myös meille aika ajoin.
Sillä vaikka elämämme menisikin tällä hetkellä melko hyvin, meidän pitäisi olla tietoisia siitä, että olemme Jumalan käsissä, ja jos emme enää olisi, meillä olisi ongelma.
Nöyryys muita kohtaan
Nöyrästä elämästä on apua myös keskenämme. Haluaisin katsoa Galatalaiskirjeen 6:1-4; NL:
"Auttaa pääsemään takaisin oikealle tielle" on käännös, josta pidin itse asiassa eniten. Muut käännökset kirjoittavat tähän "rakkaudellisesti oikealle tielle".
Tällaiset tilanteet eivät tietenkään ole koskaan helppoja. Kukaan ei pidä siitä, että hänelle sanotaan, että hän on tehnyt jotain väärin.
Nykyään termejä "väärin" ja "oikein" voidaan tarkastella vain "koska", perustelujen yhteydessä, mikä on mielestäni myös oikein, koska muuten on vaarana, että jotakin tuomitaan jotenkin siksi, että näin on aina ollut.
Mutta palataanpa vielä siihen, mitä eroa on "palauttamisen" ja "korjaamisen" välillä. Uskon, että "takaisin löytäminen" on tehokkaampaa kuin "korjaaminen". Apu on tietysti hyödyllistä molemmissa, mutta ainakin minulle on yleensä niin, että opin paremmin, kun keksin ratkaisun itse. Jos joku antaa minulle valmiin ratkaisun, se menee nopeammin ohi kuin jos itse pureudun oivallukseen.
Ehkä kyse on myös tyypistä.
Joka tapauksessa tarkoituksena on auttaa toisiamme, ja siihen kuuluu tietenkin myös avun tarpeen myöntäminen.
Löydämme tämän myös toisesta jakeesta:
Muut käännökset kirjoitetaan tähän: Mutta tämä tarkoittaa samaa asiaa.
Tiedämmekö toistemme vaikeuksista ja ongelmista? Jaammeko vaikeuksiamme ja ongelmiamme?
Vai olemmeko niin ylimielisiä, että luulemme, että meillä on kaikki vaikeudet ja ongelmat hyvin hallinnassa?
Tässä tekstissä opimme myös sen, että kaikki ovat tärkeitä, mutta kukaan ei ole tärkeämpi, ja kaikki vertailu on typerää.
Ja se on jo nyt tärkeää. Olkaamme omassa elämässämme ja myös seurakunnassamme yhä uudelleen tietoisia siitä, että ilman Jeesusta Kristusta mikään ei toimi ja että tarvitsemme toisiamme auttamaan toisiamme vaikeuksissa ja ongelmissa.
Yhteenveto
Yhteenveto.
- Esimerkki tunnettujen taiteilijoiden avoimuudesta masennuksestaan sai minut ymmärtämään uudestaan, että ihmisen pitäisi myöntää tarvitsevansa apua ja myös hakea apua.
- Jeesus tuli syntisiä, rikollisia varten, jotta he voisivat tutustua häneen ja tehdä parannuksen. Ihmiset, jotka luulevat olevansa tarpeeksi hyviä, ovat ulkona hänen kanssaan.
- Me kaikki olemme myös joskus tajunneet, että tarvitsemme anteeksiantoa, että emme pärjää ilman Jeesusta ja että tarvitsemme häntä joka päivä uudestaan. Ja se on osa sitä nöyryyttä, josta kristillinen elämä koostuu. Olemme
- myös riippuvaisia ihmisten armosta . Avautuminen auttamaan toisiamme löytämään takaisin ja auttamaan toisiamme vaikeuksissa ja ongelmissa täyttää sen lain, jonka saamme Kristukselta. Tämä on toinen osa nöyryyttä, josta kristillinen elämä koostuu.