Johdanto
Tänään pitäisi olla kyse pussailusta.
Ei, ei oikeastaan, mutta törmäsin Raamatun jaeeseen etsiessäni aihetta ja jäin siihen jumiin (Psalmi 85:11; NEÜ).
Vertailin useita raamatunkäännöksiä, ja kaikkialla sanotaan "suudella". Olin lukenut kohdan jo kerran, koska olin korostanut sen.
Mutta minusta tämä kuva oli jotenkin kiehtova: oikeudenmukaisuus ja rauha pussailevat keskenään.
Armo ja totuus ovat myös melkoisia vastakohtia, mutta kohtaavat tässä.
Mitä tämä kuva tarkoittaa?
Katsokaamme tätä psalmia. Kuten kaikki psalmit, se on laulu (alussa sanotaan "kuoronjohtajalle"), jonka melodiaa emme valitettavasti enää tunne.
Kansan syyllisyys
Psalmi 85, 2-4; NL
Psalmisti katsoo taaksepäin. Hän on tietoinen kansansa syyllisyydestä ja hän on myös tietoinen siitä, että kansa on kokenut Jumalan vihan.
Olen usein kysynyt itseltäni, voidaanko tätä soveltaa nykypäivään ja miten. Millainen käytös herättää Jumalan vihan? Ja miten Jumalan viha ilmenee?
Mitä kansan on siis tehtävä tänä päivänä herättääkseen Jumalan vihan?
Jos lähden liikkeelle yksilöstä, jokainen, jolla ei ole Jeesusta Kristusta, on joka tapauksessa Jumalan vihan alainen. Näin sanotaan Johanneksen evankeliumissa 3:36; NL:
Jumalan vihaa voi siis paeta vain pitämällä kiinni Jeesuksesta Kristuksesta. Usko on sisäänkäynti iankaikkiseen elämään, totteleminen on tapa kokea iankaikkinen elämä. Kyse ei ole sokeasta kuuliaisuudesta, vaan Jeesuksen kuuntelemisesta ja hänen kanssaan elämisestä.
Raamatun mukaan Jumala ei kuitenkaan ole yksinkertaisesti kautta linjan vihainen, vaan vihan laukaisee ihmisen vääryys (Room. 1:18), jota ruokkii etäisyys Jeesuksesta. Myös muissa kohdissa kuvataan, että paha käytös voi saada Jumalan erityisen vihaiseksi.
Mutta onneksi Jumala on myös hyvin kärsivällinen, kuten sanotaan hyvin kauniisti 2. Piet. 3:9; NL:
Selvä, yksityishenkilöiden osalta olemme selventäneet asiaa. Mutta entä koko kansakunta?
Ihmiset ovat erilaisia, on toisia ja toisia. Vanhassa testamentissa on monia kohtia, joissa Jumala useimmiten tuomitsee Israelia. Uskon, että tämä liittyy siihen, että Israelilla on Vanhassa testamentissa erityinen rooli, että Jumala haluaa osoittaa Israelille, että hyvä, jumalallinen elämä ei toimi itsestään.
Israelilta vaadittiin tuohon aikaan paljon, vaikka Jumala itse puuttui usein asiaan ihmeiden avulla (esimerkiksi meren halkaiseminen), mutta näistä suurista ihmeistä huolimatta israelilaiset kääntyivät myöhemmin yhä uudelleen pois Jumalasta.
Jumala oli ilmoittanut siunauksia Tooran, lain, ja profeettojen kautta, mutta myös kirouksia väärinkäytösten varalta, ja niin tapahtui.
Raamatussa on todellakin tuomion sanomia muille kansoille, mutta niitä ei ole samassa määrin kuin Israelille, koska, kuten sanoin, Israelilla oli Vanhan testamentin aikana erityinen asema.
Kun tarkastelen nykypäivän katastrofeja, minun on hyvin vaikea luokitella mitään niistä Jumalan tuomioksi.
Oliko tulvakatastrofi Jumalan tuomio? En voi kuvitella sitä, se ei varmaankaan vaikuta vain minusta absurdilta.
Onko Corona Jumalan tuomio? En minäkään usko niin.
Kirkkoja syytetään usein siitä, ettei niillä ole järkevää vastausta Coronaan.
Järkevä selitys on melko yksinkertainen. Ihmiskunta ottaa yhä enemmän riskejä. Yhä useammat ihmiset matkustavat ympäri maailmaa, yhä useampia luonnonvaraisia eläinlajeja syödään, mikä tietenkin lisää pandemioiden riskiä. Tai puhallamme ilmaan yhä enemmän hiilidioksidia, mikä lisää myrskyjen ja siten tulvakatastrofien riskiä.
Mutta olemmeko me kristittyinä tyytyväisiä tällaiseen selitykseen?
Toisaalta monet ihmiset eivät halua kuulla kristillistä sanomaa normaalitilanteessa, mutta katastrofien sattuessa ihmiset joskus valittavat, koska kirkot eivät tunnu puhuvan asiasta.
Itse asiassa se ei ole totta. Yksittäisissä seurakunnissa annettiin lausuntoja Coronasta ja myös muista katastrofeista, mutta kristittyjen yhteistä tiedotustoimistoa ei ole.
Tämä kysymys Jumalan tuomiosta kansoja kohtaan ei kuulu tämän päivän aihepiiriin, joten menen tekstissä pidemmälle.
Uudistaminen
Tässä psalmissa on totuus ja oikeudenmukaisuus. Psalmin kirjoittaja näyttää olevan hyvin vakuuttunut siitä, että kansa oli todella syyllinen ja että Jumalan viha oli oikeutettu.
Mutta jo ensimmäisissä jakeissa korostettiin syyllisyyden lisäksi anteeksiantoa. Ja se jatkuu edelleen (Psalmi 85, 5-8; NL):
Hän pyytää uutta elämää, Jumalan rakkautta ja pelastusta.
Tämä psalmi vaikuttaa jo hyvin Uuden testamentin kaltaiselta: anteeksiantamuksen kokeminen ja lähteminen liikkeelle Jumalan kanssa.
Kuulemme tämän aina samalla tavalla Herran ehtoollisen aikana (1. Kor. 11:25, NL):
Jeesuksessa Kristuksessa ihminen voi jättää syyllisyyden taakseen ja lähteä uudestaan liikkeelle Jumalan kanssa, kokea uutta elämää Jumalan rakkauden kautta.
Tämä ei tarkoita sitä, että ihminen vähättelee, sivuuttaa tai tukahduttaa syyllisyyttä, eikä sitä, että hän mässäilee siinä. Ja tietenkin syyllisyydellä voi olla myös maallisia seurauksia, jotka ihmisen on kohdattava.
Mutta keskittyminen Jumalaan auttaa jättämään sen taakse terveellä tavalla. Psalmisti selittää tätä hieman tarkemmin (Ps. 85:9,10; NL):
Kuuntelemalla Jumalaa rukouksen ja Raamatun lukemisen kautta, jakamalla kokemuksia muiden kristittyjen kanssa, myös saarnan kautta, niin voit kuulla Jumalaa. Ja odottamalla uutta tietä Jumalalta, uskomalla, että saat apua ja johdatusta Jeesuksen Kristuksen kautta, se on viime kädessä kunnian antamista Jumalalle.
No, ja maa täynnä Jumalan kirkkautta? Olisin onnellinen, jos se olisi totta elämässäni, mutta luulen, että se on jotain, mitä ei voi koskaan itse määrittää, vaan sitä joutuvat aina arvioimaan muut.
Suudelma
Ja se tulee:
Tässä on kaksi vastakohtaparia: rakkaus ja totuus sekä oikeudenmukaisuus ja rauha.
Kuulimme aiemmin, että huolimatta epämiellyttävästä totuudesta omasta syyllisyydestään voi lähteä liikkeelle Jumalan rakkaudella. Voit tuoda kaikki totuudet, sekä myönteiset että kielteiset, Jumalan eteen. Jumala haluaa osoittaa meille rakkautensa ja käsitellä elämää yhdessä jokaisen meistä kanssa.
Ja oikeudenmukaisuus ja rauha liittyvät vielä tiiviimmin yhteen suudelman kautta. Oikeudenmukaisuus ja rauha eivät oikein tunnu sopivan yhteen. Joku on aina tehnyt jotain, joten oikeudenmukaisella toiminnalla ei voi olla rauhaa.
Vielä nykyäänkin on yhteiskuntia, joissa kostetaan verellä. Kaikki on jotenkin kostettava, joten kostetaan "ä":llä, ja se menee edestakaisin, eikä rauhaa ole.
Onneksi tilanne ei ole täällä niin paha, mutta ymmärrämme jo, että rauha ja oikeudenmukaisuus eivät voi toimia ilman anteeksiantoa. Ihminen kohtaa totuuden ja tekonsa, ja jos hän saa anteeksi, hän voi aloittaa alusta rauhassa. Ja jos jokainen on tietoinen virheistään ja kohtaa ne, silloin on myös oikeudenmukaisuutta, joka ei perustu kuittaamiseen.
Ja se on tämä vanhurskaus, jonka voimme saada Jeesuksen Kristuksen kautta, ja silloin vanhurskaus ja rauha todella sopivat yhteen.
Tämän seuraukset
Psalmi 85, 12-14; NL
13 Kyllä, Herra tekee sen meille kukoistavaksi, ja maamme tuottaa runsaan sadon.
14 Vanhurskaus kulkee hänen edellään ja valmistaa hänelle tien.
Se on sitten seurausta elämällemme, ja jos se toteutuu laajamittaisesti, se voi olla seurausta myös maallemme. Totuus ja oikeudenmukaisuus, mutta myös rauha ja rakkaus.
Psalmisti on tässä hyvin optimistinen. Jos ajattelet hieman ilkeästi, se kuulostaa jotakuinkin seuraavalta:
"Ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti yhdessä."
Älkää käsittäkö minua väärin: uskon jo nyt, että se, mitä psalmisti tässä sanoo, on totta.
Meidän tarvitsee vain kysyä itseltämme, mikä on syy siihen, jos emme koe tätä, esimerkiksi jos totuus ei kasva täällä maan päällä tai ainakaan elämässämme, tai mikä on syy siihen, jos meillä ei mene hyvin.
Kyse ei todellakaan ole aineellisesta hyvinvoinnista tai terveyden eheydestä, vaan siitä, että elää rauhassa Jumalan kanssa ja myös itsensä kanssa niin, ettei tyytymättömyys nielaise.
Jumala haluaa siunata, siitä olen varma. Mutta se on myös osa totuudellisuutta: Missä määrin armo, totuus, rauha ja oikeudenmukaisuus muokkaavat elämäämme?
Yhteenveto
Yhteenveto.
- Armo ja totuus ovat kohdanneet, oikeudenmukaisuus ja rauha suutelevat: hyvin epätavallinen kuva.
- Psalmisti oli tietoinen omasta ja kansan syyllisyydestään eikä tukahduttanut tai vähätellyt sitä. Mutta hänen painopisteensä oli alusta alkaen eteenpäin katsomisessa, anteeksiantamuksen ja uuden pelastuksen kautta Jumalan kautta.
- Kyse on siitä, että ollaan Jumalan kanssa matkalla, kuten ehtoollisessa tekstissä kuvataan uuden liiton kanssa .
- Jeesuksessa Kristuksessa rauha, oikeudenmukaisuus, armo ja totuus voivat yhdistyä.
- Haluamme katsoa itseämme realistisesti ja totuudenmukaisesti, mutta silti toivoa Jumalan siunausta, koska Jumala haluaa siunata .