Kun oikeus ja rauha tekevät yhteistyötä...

Miten yhdistät armon ja totuuden, oikeudenmukaisuuden ja rauhan vastakohdat (Psalmi 85)?

Service, , , Kreuzkirche Leichlingen, lisää...

automaattisesti käännetty

Johdanto

Tänään pitäisi olla kyse pussailusta.

Ei, ei oikeastaan, mutta törmäsin Raamatun jaeeseen etsiessäni aihetta ja jäin siihen jumiin (Psalmi 85:11; NEÜ).

Armo ja totuus ovat kohdanneet, oikeudenmukaisuus ja rauha suutelevat.

Vertailin useita raamatunkäännöksiä, ja kaikkialla sanotaan "suudella". Olin lukenut kohdan jo kerran, koska olin korostanut sen.

Mutta minusta tämä kuva oli jotenkin kiehtova: oikeudenmukaisuus ja rauha pussailevat keskenään.

Armo ja totuus ovat myös melkoisia vastakohtia, mutta kohtaavat tässä.

Mitä tämä kuva tarkoittaa?

Katsokaamme tätä psalmia. Kuten kaikki psalmit, se on laulu (alussa sanotaan "kuoronjohtajalle"), jonka melodiaa emme valitettavasti enää tunne.

Kansan syyllisyys

Psalmi 85, 2-4; NL

2 Herra, sinä iloitsit maastasi ja vapautit Israelin vankeudesta. 3 Sinä annoit kansallesi anteeksi heidän pahat tekonsa ja peitit kaikki heidän syntinsä. 4 Sinä olet lakannut vihastumasta ja sammuttanut vihasi hehkun.

Psalmisti katsoo taaksepäin. Hän on tietoinen kansansa syyllisyydestä ja hän on myös tietoinen siitä, että kansa on kokenut Jumalan vihan.

Olen usein kysynyt itseltäni, voidaanko tätä soveltaa nykypäivään ja miten. Millainen käytös herättää Jumalan vihan? Ja miten Jumalan viha ilmenee?

Mitä kansan on siis tehtävä tänä päivänä herättääkseen Jumalan vihan?

Jos lähden liikkeelle yksilöstä, jokainen, jolla ei ole Jeesusta Kristusta, on joka tapauksessa Jumalan vihan alainen. Näin sanotaan Johanneksen evankeliumissa 3:36; NL:

Ja kaikilla, jotka uskovat Jumalan Poikaan, on iankaikkinen elämä. Mutta ne, jotka eivät tottele Poikaa, eivät koskaan koe iankaikkista elämää, vaan Jumalan viha on edelleen heidän yllään.

Jumalan vihaa voi siis paeta vain pitämällä kiinni Jeesuksesta Kristuksesta. Usko on sisäänkäynti iankaikkiseen elämään, totteleminen on tapa kokea iankaikkinen elämä. Kyse ei ole sokeasta kuuliaisuudesta, vaan Jeesuksen kuuntelemisesta ja hänen kanssaan elämisestä.

Raamatun mukaan Jumala ei kuitenkaan ole yksinkertaisesti kautta linjan vihainen, vaan vihan laukaisee ihmisen vääryys (Room. 1:18), jota ruokkii etäisyys Jeesuksesta. Myös muissa kohdissa kuvataan, että paha käytös voi saada Jumalan erityisen vihaiseksi.

Mutta onneksi Jumala on myös hyvin kärsivällinen, kuten sanotaan hyvin kauniisti 2. Piet. 3:9; NL:

Mutta kyse ei ole siitä, että Herra viivyttää luvattua paluutaan, kuten jotkut luulevat. Ei, hän odottaa, koska hän on kärsivällinen meitä kohtaan. Sillä hän ei halua, että yksikään ihminen katoaa, vaan että kaikki tekevät parannuksen ja kääntyvät hänen puoleensa.

Selvä, yksityishenkilöiden osalta olemme selventäneet asiaa. Mutta entä koko kansakunta?

Ihmiset ovat erilaisia, on toisia ja toisia. Vanhassa testamentissa on monia kohtia, joissa Jumala useimmiten tuomitsee Israelia. Uskon, että tämä liittyy siihen, että Israelilla on Vanhassa testamentissa erityinen rooli, että Jumala haluaa osoittaa Israelille, että hyvä, jumalallinen elämä ei toimi itsestään.

Israelilta vaadittiin tuohon aikaan paljon, vaikka Jumala itse puuttui usein asiaan ihmeiden avulla (esimerkiksi meren halkaiseminen), mutta näistä suurista ihmeistä huolimatta israelilaiset kääntyivät myöhemmin yhä uudelleen pois Jumalasta.

Jumala oli ilmoittanut siunauksia Tooran, lain, ja profeettojen kautta, mutta myös kirouksia väärinkäytösten varalta, ja niin tapahtui.

Raamatussa on todellakin tuomion sanomia muille kansoille, mutta niitä ei ole samassa määrin kuin Israelille, koska, kuten sanoin, Israelilla oli Vanhan testamentin aikana erityinen asema.

Kun tarkastelen nykypäivän katastrofeja, minun on hyvin vaikea luokitella mitään niistä Jumalan tuomioksi.

Oliko tulvakatastrofi Jumalan tuomio? En voi kuvitella sitä, se ei varmaankaan vaikuta vain minusta absurdilta.

Onko Corona Jumalan tuomio? En minäkään usko niin.

Kirkkoja syytetään usein siitä, ettei niillä ole järkevää vastausta Coronaan.

Järkevä selitys on melko yksinkertainen. Ihmiskunta ottaa yhä enemmän riskejä. Yhä useammat ihmiset matkustavat ympäri maailmaa, yhä useampia luonnonvaraisia eläinlajeja syödään, mikä tietenkin lisää pandemioiden riskiä. Tai puhallamme ilmaan yhä enemmän hiilidioksidia, mikä lisää myrskyjen ja siten tulvakatastrofien riskiä.

Mutta olemmeko me kristittyinä tyytyväisiä tällaiseen selitykseen?

Toisaalta monet ihmiset eivät halua kuulla kristillistä sanomaa normaalitilanteessa, mutta katastrofien sattuessa ihmiset joskus valittavat, koska kirkot eivät tunnu puhuvan asiasta.

Itse asiassa se ei ole totta. Yksittäisissä seurakunnissa annettiin lausuntoja Coronasta ja myös muista katastrofeista, mutta kristittyjen yhteistä tiedotustoimistoa ei ole.

Tämä kysymys Jumalan tuomiosta kansoja kohtaan ei kuulu tämän päivän aihepiiriin, joten menen tekstissä pidemmälle.

Uudistaminen

Tässä psalmissa on totuus ja oikeudenmukaisuus. Psalmin kirjoittaja näyttää olevan hyvin vakuuttunut siitä, että kansa oli todella syyllinen ja että Jumalan viha oli oikeutettu.

Mutta jo ensimmäisissä jakeissa korostettiin syyllisyyden lisäksi anteeksiantoa. Ja se jatkuu edelleen (Psalmi 85, 5-8; NL):

5 Käänny nyt jälleen meidän puoleemme, meidän autuutemme Jumala, ja unohda vihasi meitä kohtaan. 6 Oletko sinä sitten vihainen meille ikuisesti? Aiotko ulottaa vihasi tuleviin sukupolviin? 7 Etkö ennemmin anna meille uutta elämää, että kansasi iloitsee sinussa jälleen? 8 Näytä meille rakkautesi, Herra, ja anna meille pelastuksesi.

Hän pyytää uutta elämää, Jumalan rakkautta ja pelastusta.

Tämä psalmi vaikuttaa jo hyvin Uuden testamentin kaltaiselta: anteeksiantamuksen kokeminen ja lähteminen liikkeelle Jumalan kanssa.

Kuulemme tämän aina samalla tavalla Herran ehtoollisen aikana (1. Kor. 11:25, NL):

"Tämä malja on uusi liitto Jumalan ja teidän välillänne, joka on sinetöity minun verelläni".

Jeesuksessa Kristuksessa ihminen voi jättää syyllisyyden taakseen ja lähteä uudestaan liikkeelle Jumalan kanssa, kokea uutta elämää Jumalan rakkauden kautta.

Tämä ei tarkoita sitä, että ihminen vähättelee, sivuuttaa tai tukahduttaa syyllisyyttä, eikä sitä, että hän mässäilee siinä. Ja tietenkin syyllisyydellä voi olla myös maallisia seurauksia, jotka ihmisen on kohdattava.

Mutta keskittyminen Jumalaan auttaa jättämään sen taakse terveellä tavalla. Psalmisti selittää tätä hieman tarkemmin (Ps. 85:9,10; NL):

9 Minä kuuntelen tarkoin, mitä Herra Jumala sanoo, sillä hän lupaa rauhaa kansalleen, niille, jotka ovat hänelle uskollisia. Älköön antako heidän palata pahoille teilleen. 10 Totisesti hänen pelastuksensa on niiden luona, jotka antavat hänelle kunniaa, ja meidän maamme täyttyy hänen kunniastaan.

Kuuntelemalla Jumalaa rukouksen ja Raamatun lukemisen kautta, jakamalla kokemuksia muiden kristittyjen kanssa, myös saarnan kautta, niin voit kuulla Jumalaa. Ja odottamalla uutta tietä Jumalalta, uskomalla, että saat apua ja johdatusta Jeesuksen Kristuksen kautta, se on viime kädessä kunnian antamista Jumalalle.

No, ja maa täynnä Jumalan kirkkautta? Olisin onnellinen, jos se olisi totta elämässäni, mutta luulen, että se on jotain, mitä ei voi koskaan itse määrittää, vaan sitä joutuvat aina arvioimaan muut.

Suudelma

Ja se tulee:

11 Rakkaus ja totuus ovat liittoutuneet. Oikeus ja rauha suutelevat toisiaan!

Tässä on kaksi vastakohtaparia: rakkaus ja totuus sekä oikeudenmukaisuus ja rauha.

Kuulimme aiemmin, että huolimatta epämiellyttävästä totuudesta omasta syyllisyydestään voi lähteä liikkeelle Jumalan rakkaudella. Voit tuoda kaikki totuudet, sekä myönteiset että kielteiset, Jumalan eteen. Jumala haluaa osoittaa meille rakkautensa ja käsitellä elämää yhdessä jokaisen meistä kanssa.

Ja oikeudenmukaisuus ja rauha liittyvät vielä tiiviimmin yhteen suudelman kautta. Oikeudenmukaisuus ja rauha eivät oikein tunnu sopivan yhteen. Joku on aina tehnyt jotain, joten oikeudenmukaisella toiminnalla ei voi olla rauhaa.

Vielä nykyäänkin on yhteiskuntia, joissa kostetaan verellä. Kaikki on jotenkin kostettava, joten kostetaan "ä":llä, ja se menee edestakaisin, eikä rauhaa ole.

Onneksi tilanne ei ole täällä niin paha, mutta ymmärrämme jo, että rauha ja oikeudenmukaisuus eivät voi toimia ilman anteeksiantoa. Ihminen kohtaa totuuden ja tekonsa, ja jos hän saa anteeksi, hän voi aloittaa alusta rauhassa. Ja jos jokainen on tietoinen virheistään ja kohtaa ne, silloin on myös oikeudenmukaisuutta, joka ei perustu kuittaamiseen.

Ja se on tämä vanhurskaus, jonka voimme saada Jeesuksen Kristuksen kautta, ja silloin vanhurskaus ja rauha todella sopivat yhteen.

Tämän seuraukset

Psalmi 85, 12-14; NL

12 Totuus kasvaa maan päällä, ja vanhurskaus katsoo alas taivaasta.
13 Kyllä, Herra tekee sen meille kukoistavaksi, ja maamme tuottaa runsaan sadon.
14 Vanhurskaus kulkee hänen edellään ja valmistaa hänelle tien.

Se on sitten seurausta elämällemme, ja jos se toteutuu laajamittaisesti, se voi olla seurausta myös maallemme. Totuus ja oikeudenmukaisuus, mutta myös rauha ja rakkaus.

Psalmisti on tässä hyvin optimistinen. Jos ajattelet hieman ilkeästi, se kuulostaa jotakuinkin seuraavalta:

"Ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti yhdessä."

Älkää käsittäkö minua väärin: uskon jo nyt, että se, mitä psalmisti tässä sanoo, on totta.

Meidän tarvitsee vain kysyä itseltämme, mikä on syy siihen, jos emme koe tätä, esimerkiksi jos totuus ei kasva täällä maan päällä tai ainakaan elämässämme, tai mikä on syy siihen, jos meillä ei mene hyvin.

Kyse ei todellakaan ole aineellisesta hyvinvoinnista tai terveyden eheydestä, vaan siitä, että elää rauhassa Jumalan kanssa ja myös itsensä kanssa niin, ettei tyytymättömyys nielaise.

Jumala haluaa siunata, siitä olen varma. Mutta se on myös osa totuudellisuutta: Missä määrin armo, totuus, rauha ja oikeudenmukaisuus muokkaavat elämäämme?

Yhteenveto

Yhteenveto.