Johdanto
Tänään haluaisin jakaa kanssanne tekstin, joka muistutti minua hieman "Game of Thronesista", tästä sarjasta, joka alkoi vahvasti ja päättyi niin heikosti, että esitettiin jopa vetoomuksia viimeisen kauden kuvaamiseksi uudelleen. Pitäisin muita vetoomuksia tärkeämpinä, mutta pidin myös viimeistä kautta typeränä ;-)
Raamatun tekstissä ei siis ole lohikäärmeitä eikä valkoisia kulkijoita, mutta kyse on siitä, kuka saa valtaistuimen, ja: Se on tositarina.
Päähenkilö on Salomon poika Rehabeam.
Useimmat ihmiset ovat varmasti kuulleet Salomosta; hänen viisaudestaan on tullut sananlasku, kun puhutaan salomolaisesta tuomiosta. Hänen poikansa Rehabeam lienee melko tuntematon.
Salomo oli juuri kuollut, ja hänen poikansa Rehabeam halusi ottaa valtaistuimen haltuunsa, kuten usein käy. Joskus tällaisissa tilanteissa sisarukset nostavat meteliä, koska hekin halusivat valtaistuimen, mutta tällä kertaa oli selvää, että Rehabeam oli seuraaja.
Muutama sana taustatarinasta: Hänen isänsä Salomo eli pitkään rauhallista elämää, ja Israelissa ja sen ympäristössä vallitsi rauha. Sitten Salomo kääntyi myös muiden uskontojen puoleen. Hän meni naimisiin monien muiden kulttuurien ja uskontojen naisten kanssa - valitettavasti moniavioisuus oli tuohon aikaan vielä yleistä - ja rakensi heille erilaisia temppeleitä ja jumalanpalveluspaikkoja ja myös rukoili heidän kanssaan siellä.
Nuoruudessaan tapahtuneen voimakkaan Jumalan kohtaamisen ja johdonmukaisen elämän jälkeen hänestä tuli vanhana mielivaltainen.
Sitten Jumala lupasi profeetta Ahian kautta nuorelle miehelle nimeltä Jerobeam Israelin pohjoisosan omaksi valtakunnakseen Salomon jälkeläisiltä.
Tämä tuli jotenkin tietoon, ja Salomo halusi tapattaa Jerobeamin, mutta hän lähti ajoissa.
Esihistoria päättyy seuraaviin jakeisiin (1. Kun. 11:42-43; NL):
Vahvistaminen kuninkaaksi
Kaikki vaikutti niin yksinkertaiselta. Hänen pojastaan Rehabeamista tuli kuningas. Mutta aivan näin ei ollut vielä (1. Kun. 12:1-5; NL):
Miten nyt? Asetetaanko ehtoja? Mitä tämä on nyt? Eikö hän olekin laillinen kuningas?
Ja Jerobeam on nyt yhtäkkiä taas mukana. Israelin johtavat miehet ovat ottaneet hänet mukaansa. Vaihtoehdot eivät ole koskaan huonoja, vai mitä? Ja voit ehkä saada siitä jotain irti itsellesi.
Hengellisiä kysymyksiä, esimerkiksi sitä, mitä Jumala haluaa, ei esitetä tässä lainkaan. Keskitytään vain omaan hyötyyn.
Rehabeamin ensimmäinen reaktio on oikea. Hän haluaa aikaa miettiä ja neuvotella. Se ei ole väärin vaikeissa tilanteissa.
Hyvä neuvo
(1. Kun. 12:6,7; NL):
Se on varmasti hyvä neuvo. Tilanne on melko jännittynyt.
Voisitte sanoa, mutta minä olen kuningas. Se on minun oikeuteni, miten he kehtaavat. Heidän pitäisi hyväksyä auktoriteettini!
Neuvosto on varmasti myös taktinen tässä asiassa. He puhuvat "tänään". Olkaa ystävällisiä tänään ja tavatkaa heidät, niin heistä tulee teille uskollisia alamaisia.
Näemme tässä myös viittauksen Jeesukseen, joka sanoo itsestään (Mark. 10:45; NEÜ):
Mutta Jeesus tuli myös kuninkaana, kuten myös Pilatuksen kanssa käydystä keskustelusta käy ilmi (Matt. 27:11, NL):
Jeesus Kristus on siis palveleva kuningas, hän tarkoitti sitä, ja hän eli ja elää sitä.
Palatkaamme Rehabeamiin. Hän olisi voinut tehdä oikean päätöksen, mutta (1. Kun. 12:8-11; NL):
Miksi he puhuvat noin? Ilmeisesti nämä ihmiset ovat kasvaneet hyvin toimeentulevina eivätkä ole koskaan kokeneet, miten vaikeaa elämä on yksinkertaisissa oloissa. He eivät ilmeisesti ole koskaan ottaneet köyhien ihmisten näkökulmaa, en voi selittää sitä mitenkään muuten.
Vain paine auttaa, millaista logiikkaa se on?
Paine kuitenkin yleensä vain laskee, ja niin on edelleen. Ajat ovat huonot, joudumme olemaan ilman rahaa jne., mutta se iskee lähinnä köyhimpiin. Miksi esimerkiksi energia-alan ylimääräisistä voitoista ei makseta ylijäämäveroa? Mallikapitalisti Maggie Thatcher teki sen jo 80-luvulla.
Niin silloin kuin nytkin, jotkut ihmiset pitivät "painostamista" hyvänä asiana, lähinnä ne, jotka painostivat. Rehabeamin neuvonantajia ei käsittääkseni rangaistu ruoskalla.
Lisäksi nuorilla on usein vähemmän ymmärrystä muiden ongelmia kohtaan. He ovat usein ehdottomampia ja usein mustavalkoisempia.
Emme myöskään lue Rehabeamin kyselevän Jumalan tahdosta. Hän olisi voinut rukoilla kuten isoisänsä Daavid, hän olisi voinut kysyä profeetalta, mutta Jumalalla ei näytä olevan merkitystä tässä kysymyksessä. Oliko hänen isänsä huono esimerkki? Ehkä tämä uskontojen mielivaltaisuus, josta Salomo antoi hänelle esimerkkiä viimeisinä vuosinaan, sai hänet uskomaan, ettei ole niin tärkeää kysyä Jumalalta. Mutta voimme vain olettaa niin.
Nyt katastrofi ottaa tiensä.
Tarvitset painetta
(1. Kun. 12:12-15; NL)
Mitä luulet Rehabeamin ajatelleen? Kansalla ei ole valinnanvaraa, minä olen oikeassa, voin tehdä mitä haluan. Minä olen kuningas!
Pomo päättää. Nyt on paukutettava pöytään ja sanottava, miten se tehdään. Meidän kaikkien on tehtävä uhrauksia. Ajat ovat kovat.
Yrityksissä, toimialasta riippuen, näin ei useinkaan enää ole. Ihmiset, joita todella halutaan, asettavat vaatimuksia, ja jos et täytä niitä, he lähtevät. Ja näitä ihmisiä tarvitaan, koska joillakin aloilla on todella pulaa ammattitaitoisista työntekijöistä.
Autoritäärinen tapa ei toimi enää myöskään kirkon alalla. Aiemmin meillä oli joskus kristillisellä alalla autoritaarinen maailmankatsomus siinä mielessä, että jonkun oli sanottava meille, missä mennään. En usko, että se toimii, ainakaan nykyään. Se toimii vain yhdessä ja kumppanuudessa.
Kaikessa tässä ei pidä unohtaa, että itse kuninkuus, sellaisena kuin se tässä kuvattiin, eli yksi määrätty, ei ollut itse asiassa Jumalan tahto. Kansa vaati kuningasta vastoin Jumalan tahtoa, koska myös muilla kansoilla oli kuninkaita.
Kuningas on itse asiassa diktaattori, joka ei ole tilivelvollinen kenellekään. Tällainen valta korruptoituu pitkällä aikavälillä. Kirjassa 1. Samuel 8 kuvataan, kuinka kansa haluaa kuninkaan ja kuinka pahaa se on. Ja 1. Samuel 8, 7; NL Jumala sanoo Samuelille, tuomarille, jonka oli määrä esitellä kuninkuus:
Jumala kuninkaana on yksilölle paljon vaikeampi asia. Sinun on itse luettava Raamattua, jotta voit soveltaa sitä omaan elämääsi, rukoiltava itse, painiskeltava itse päätösten kanssa ja tehtävä tämä myös yhdessä muiden kanssa seurakunnassa.
On tietysti paljon helpompaa, jos joku kertoo meille, minne mennä, mutta se ei ole sitä, mitä Jumala alun perin halusi.
Pohjoinen on poissa
Palatkaamme Rehabeamiin.
Mitä nyt tapahtuu? Miten Israel reagoi
Pohjoinen on poissa.
Israelilaisten vastauksen voisi tiivistää ilmaukseen "Haista vittu", mutta se ei ole sallittua jumalanpalveluksessa ;-)
Ilmeisesti Rehabeam ei todella uskonut siihen, sillä hän yritti jotain muuta (1. Kun. 12:18, NL):
No, mitä meidän pitäisi tehdä siitä? Israel ei myöskään kysynyt Jumalalta. He antoivat pikemminkin sen ohjata itseään, mitä he saivat siitä irti.
Katsotaanpa loppua:
21 Kun Rehabeam saapui Jerusalemiin, hän kokosi Juudan ja Benjaminin armeijat, 180 000 valittua miestä. Heidän oli määrä taistella Israelia vastaan ja saada kuninkuus takaisin itselleen. 22 Mutta Jumala sanoi Jumalan miehelle Semajalle: 23 "Sano Rehabeamille, Salomon pojalle ja Juudan kuninkaalle, ja koko Juudan ja Benjaminin kansalle ja muulle kansalle: 24 `Näin sanoo Herra: Älkää lähtekö sotimaan sukulaisianne israelilaisia vastaan. Menkää takaisin kotiinne, sillä se, mitä on tapahtunut, oli minun tahtoni!"" Ja he tottelivat Herran sanomaa ja menivät kotiin, niin kuin hän oli heitä käskenyt.
Lopulta Jumala toteutti tahtonsa ilman, että asianomaiset ihmiset olivat sitä pyytäneet.
Näin tapahtuu riittävän usein, mutta meidän ei pitäisi olettaa tulkitsevamme tapahtumia tällä tavoin. Aina silloin tällöin Jumala nostaa verhoa niin, että voimme nähdä, miksi jotain tapahtui. Mutta suurimman osan ajasta emme tiedä.
Yhteenveto
Tulen loppuun ja haluaisin luetella vielä kerran sen, mikä tekstistä on tullut minulle tärkeää.
- Harvat asiat ovat itsestäänselvyyksiä. Se, että hänen isänsä ja isoisänsä olivat koko Israelin kuninkaita, ei tarkoita, että Rehabeamista tulee sellainen. Ja vain harvat asiat ovat itsestäänselvyyksiä, joita voimme pitää itsestäänselvyyksinä nykyään. Maailma muuttuu, ja meidän on tehtävä samoin poikkeamatta Raamatun sanomasta.
- Yksi tarvitsee ymmärrystä muita varten. Tämä "painostamme lisää" on ajattelutapa, joka kieltäytyy hyväksymästä toisen näkökulmaa, ja näin menetetään pääsy toisen luo. Tämän ei välttämättä tarvitse aina olla painostamista; "minä tiedän muutenkin paremmin" voi myös johtaa samanlaisiin seurauksiin. Silloin toista ei enää kuunnella, toinen pysyy poissa.
- Jeesus Kristus palveli ihmisiä, hänellä oli aikaa yksilöille, ja vaikka hänellä oli toisinaan ankara sanoma, hän kohtasi ihmiset aina rakkaudella. Ja hän oli ainoa, joka ansaitsi olla kuningas.
- Autoritäärinen ajattelu siinä mielessä, että ihminen uskoo, että hänellä on luonnollinen oikeus määrätä, ei myöskään toimi. Muut kääntyvät pois, varsinkin yhteisössä. Se voi toimia vain yhdessä.
- Ja me haluamme Jeesuksen Kristuksen kuninkaaksi. Emme tarvitse ihmiskuningasta, joka kertoo meille kaiken ja määrää kaiken. Haluamme painia yhdessä siitä, mihin Jumala haluaa meidän kanssamme mennä.